Joukahainen on Kalevalan ja kalevalaisten kansanrunojen henkilö, nuori ja laiha Lapin tietäjä. Hän esiintyy muun muassa Väinämöisen vihollisena kertomuksissa, jotka liittyvät maailman syntyyn^lähde?.

Joukahainen kadehti Väinämöisen laulutaidosta kerrottuja huhuja, ja päätti mennä haastamaan tämän miekan mittelöön eli kaksintaisteluun. Hän matkusti kolme päivää, kunnes törmäsi Väinämöisen rekeen. Väinämöinen ei suostunut miekkailemaan, vaan keksi muita kilpailuja paremmuuden selvittämiseen. He loihtivat kilpaa, jonka päätteeksi Väinämöinen lauloi hänet suohon. Suosta pelastautuakseen Joukahainen lupasi Väinämöiselle siskonsa Ainon puolisoksi. Aino kuitenkin hukuttautui, sillä hän ei halunnut vaimoksi vanhalle Väinämöiselle. Siskonsa menetyksestä suuttuneena Joukahainen ampui merta ylittävää Väinämöistä varsijousellaan ja suisti tämän mereen.^[1][2]

Joukahaisella on kansantaruissa muitakin nimiä, kuten Joutavoinen ja Jompainen. Joskus hänen nimeään ei mainita, vaan sanotaan hänen vain olevan lappalainen kyyttösilmä.

Kalevalaisessa kansanrunoudessa, sellaisena kuin Elias Lönnrot ja muut runonkerääjät sitä kohtasivat matkoillaan, Joukahainen taisteli Väinämöisen kanssa jo maailman luomisen aikoihin.^lähde? Yleinen maailman syntykertomus alkaa sillä, että kerrotaan lappalaisen vihaavan Väinämöistä ja vaanivan tätä. Väinämöinen ratsastaa veden päällä, ja lappalainen ampuu hänet mereen. Jotkut kertomukset ulottuvat vielä aikaisempiin tapahtumiin. Niissä Väinämöinen ja Joukahainen ovat saman äidin, Iro-neidon lapsia. He lähtevät yhtä matkaa kulkemaan, mutta ajautuvat erilleen ja käyvät toistensa kimppuun. Väinämöinen voittaa joko taikansa tai miekkansa avulla, mutta katkera Joukahainen kostaa. Maailmankaikkeus syntyy, kun sotka munii munansa Väinämämöisen polvelle, kun hän on suistunut veteen.

Kalevalan kokoaja Elias Lönnrot siirsi Joukahaisen ja Väinämöisen kilpalaulannan kuitenkin huomattavasti luonnollisempiin olosuhteisiin sekä aikaan, kun maailma oli jo hyvän aikaa valmistunut.

Paljon on siis tapahtunut jo ennen maailman syntymää. Tässä ei ole myyttisen maailmankuvan puitteissa mitään outoa tai ristiriitaista. Monien kansojen, myös suomalaisten mytologiassa ennen maailman syntymää vallitsi alkuaika, jolloin jumalaiset ensimmäiset olennot vaikuttivat ja tekivät ensimmäisiä asioita. Näistä olennoista ja niiden tekemisistä polveutuvat maailman piirteet. Lappalaisen ja Väinämöisen yhteenotoista polveutuu paitsi eräänlaisena "sivutuotteena" maailmankaikkeus, myös lappalaisten ja muidenkin noitien oletettu katkera vihamielisyys, ja ihmisten vihanpito yleensäkin.

Kaikista todellisista ja myyttisistä vihollisista juuri lappalainen koettiin perustavimmaksi ensimmäiseksi viholliseksi, vihollisuuden perikuvaksi. Tämä saattoi johtua siitä, että lappalaiset edustivat mytologian pahinta ilmansuuntaa, pohjoista. Toisaalta tämä päävihollinen oli kuitenkin alun perin Väinämöisen veli. Ehkä Joukahaisesta tuli varsinaisesti Lappalainen vasta hänen alkaessaan hautoa kostoa.^lähde? Vasta silloin häntä alettiin nimittäin tarinoissa kutsua lappalaiseksi, ja tuolloin hän sai lapinnoidan tunnusmerkit, katkeran taikavoimaisen vihan ja noidannuolet.

Joukahaisen myöhemmistä vaiheista tiedetään varsin vähän. Ehkä hänen ajateltiin ottavan aika ajoin yhteen sankarien kanssa. Eräs runonlaulaja kertoi itse Pohjolan isännän olevan Joukahainen, mutta tämä on vain yksittäinen tieto. Tällä hän tarkoitti Pohjolan hääjuhlista kertovissa tarinoissa esiintyvää isäntää. Myyttiset Pohjolan häät tapahtuvat kuitenkin toisissa kertomuksissa aivan toisessa paikassa, nimittäin Päivölässä, joka lienee alkuperäisempi tapahtumapaikka. Päivölän isännäksi Joukahainen tuskin kuitenkaan sopisi.

Timo Heikkilän hypoteesin mukaan Joukahainen oli mahdollisesti jumalolento, jonkinlainen jumal-Väinämöisen vastavoima, joiden taistelusta maailma syntyi. Tässä Heikkilä on nähnyt dualistisen maailmankäsityksen siten, että hyvää edustava Väinämöinen on kuitenkin juuri ja juuri niskan päällä.

• 
  Väinämöisen ja Joukahaisen yhteentörmäys, Joseph Alanen, 1909–1910
• 
  Väinämöisen ja Joukahaisen tapaaminen, Berndt Godenhjelm
• 
  Väinämöinen laulaa Joukahaisen suohon, Joseph Alanen, 1912–1913
• 
  Joukahainen suossa, Akseli Gallen-Kallelan luonnos Suur-Kalevalaan, 1925
• 
  Joukahaisen kosto, Joseph Alanen, 1919–1920

n k m Kalevala Kalevala-eepos Elias Lönnrot Hahmot Henkilöt Aino Joukahainen Kalervo Kullervo Kyllikki Lemminkäinen Marjatta Pohjolan emäntä (Louhi) Pohjolan isäntä Pohjolan tytär Sampsa Pellervoinen Seppo Ilmarinen Tiera Untamo Väinämöinen Yliluonnolliset Ahto Antero Vipunen Hiisi Iku-Turso Ilmatar Kaleva Mielikki Nyyrikki Tapio Tuonelan emäntä Tuonen poika Tuonen tytti Ukko Vedenväki Vellamo Vetehinen Eläimet Hiiden hirvi Iso härkä Kokko Suomuhauki Tuonen joutsen Tapahtumia ja käsitteitä Impilinna Iso tammi Kilpalaulanta Kultaneito Sammon ryöstö Sampo Tulikipuna Väinämöisen haava Väinämöisen kiellot Väinämöisen tie Väinämöisen tuomio Yhdeksän sairautta Maantiede Ahtola Kalevalan maa (Väinölä) Pohjola Saari Sarajas Tuonela Tuonelan virta Vuojola Kulttuuri Elokuvat Kalevala – Uusi aika Rauta-aika Sampo Näytelmät Kullervo Kypron prinsessa Kirjallisuus Kalevala suomeksi Kalevipoeg Kanteletar Koirien Kalevala Kullervon tarina Sammon salaisuus Suomen kansan vanhat runot Suur-Kalevala Väinämöisen paluu Kuvataide Aino-taru Aino, merelle katsova Ilmarinen kyntää kyisen pellon Ilmarinen kyntää kyisen pellon (veistos) Ilmatar ja sotka Joukahaisen kosto Kullervon kirous Kullervon sotaanlähtö Lemminkäisen äiti Purren valitus Runonlaulajan patsas Sammon puolustus Sammon taonta Väinämöisen laulu Väinämöisen lähtö Väinämöisen soitto Runous Kalevalamitta Kantele Luotteet Runonlaulaja Runonlaulajan kädet Vienan runokylät Yhdistyksiä ja yhteisöjä Helkanuorten liitto Juminkeko-säätiö Kalevalaisen Runokielen Seura Kalevalaisten naisten liitto Kalevala Koru Kalevalaseura Suomalaisen Kirjallisuuden Seura Muuta Elias Lönnrotin muistomerkki Kalevalakylä Kalevala-muistomerkki Kalevalan päivä Kalevalatalo Kalevala kuvataiteissa Kalevala musiikissa