Suur-Kalevala oli Akseli Gallen-Kallelan useiden vuosikymmenien ajan kehittämä suunnitelma Kalevalan kuvittamiseksi.

Gallen-Kallela oli tehnyt Kalevalan kuvitusluonnoksia jo taiteilijauransa alussa 1880-luvulla, sekä osallistunut Savo-Karjalaisen osakunnan järjestämään Kalevalan kuvituskilpailuun vuonna 1890. Lopullisen suunnitelman loisteliaasta uniikkiteoksesta, Kansallis-Kirjokirjasta, Gallen-Kallela julkaisi Valvoja-lehdessä 1909.

Suunnitelman mukaan 700-sivuinen Kansallis-Kirjokirja tulisi sisältämään 450 värillisesti koristeltua, osin kullalla ja hopealla korostettua sivua, jota kuvittaisivat Kalevalan aiheiden lisäksi suomalaisen etnografian, sekä eläin- ja kasvimaailman aiheet. Kansimateriaalin tuli olla nahkaa ja pakotettua hopeaa, koristeinaan kotimaisia kiviä ja jokihelmiä. Teos tulisi olemaan lahja Suomen kansalle. Sijoituspaikaksi Gallen-Kallela kaavaili Kansallismuseoon Kalevalalle ja Elias Lönnrotille pyhitettyä huonetta.

Gallen-Kallela oli tehnyt Suur-Kalevalaa varten paljon valmistelutöitä jo aikaisemminkin, mutta Suur-Kalevalan luonnokset syntyivät pääosin vasta vuosina 1925–1926. Tällöin matkustaessaan Meksikossa ja Pohjois-Amerikassa Gallen-Kallelalle selvisi, miten Suur-Kalevalan kuvituksessa, runon hengen tulkitsemisessa maalaustaiteellisin ja typografisin keinoin olisi meneteltävä. Suur-Kalevalan oli tarkoitus valmistua Kalevalan satavuotisjuhlaan vuonna 1935.^[1]

Teosten kirkas väriasteikko ja koristelu heijastelivat Amerikan alkuperäiskansojen taiteen vaikutusta.^lähde? Kauan hiottu elämänikäinen haave ja mahtipontiset tavoitteet eivät toteutuneet. Gallen-Kallelan taiteellisen uran huipennukseksi aiottu suurhanke jäi kesken taiteilijan kuollessa 1931. Kalevalan 50 runosta Gallen-Kallela ehti kuvittaa viisi.^[2]

• 
  Taivaankappaleiden muodostuminen ja Ilmatar raskaana
• 
  Väinämöisen synty
• 
  Väinämöinen puhuu kotkan kanssa
• 
  Joukahainen suossa
• 
  Luonnos ensimmäiseen runoon
• 
  Varsijousimiehiä puolustamassa Sampoa Louhelta

• Jorma Gallen-Kallela: Suur-Kalevalan kirjakkeet ja niiden esivaiheita. Porvoo: WSOY, 1933.

• Jorma Hinkka: Akseli Gallen-Kallelan kesken jäänyt fontti (Arkistoitu – Internet Archive). Hiidenkivi 6/2010.
• Jukka Yli-Lassila: Gallen-Kallelan magnum opus (Arkistoitu – Internet Archive). Helsingin Sanomat 27.2.2009.

n k m Kalevala Kalevala-eepos Elias Lönnrot Hahmot Henkilöt Aino Joukahainen Kalervo Kullervo Kyllikki Lemminkäinen Marjatta Pohjolan emäntä (Louhi) Pohjolan isäntä Pohjolan tytär Sampsa Pellervoinen Seppo Ilmarinen Tiera Untamo Väinämöinen Yliluonnolliset Ahto Antero Vipunen Hiisi Iku-Turso Ilmatar Kaleva Mielikki Nyyrikki Tapio Tuonelan emäntä Tuonen poika Tuonen tytti Ukko Vedenväki Vellamo Vetehinen Eläimet Hiiden hirvi Iso härkä Kokko Suomuhauki Tuonen joutsen Tapahtumia ja käsitteitä Impilinna Iso tammi Kilpalaulanta Kultaneito Sammon ryöstö Sampo Tulikipuna Väinämöisen haava Väinämöisen kiellot Väinämöisen tie Väinämöisen tuomio Yhdeksän sairautta Maantiede Ahtola Kalevalan maa (Väinölä) Pohjola Saari Sarajas Tuonela Tuonelan virta Vuojola Kulttuuri Elokuvat Kalevala – Uusi aika Rauta-aika Sampo Näytelmät Kullervo Kypron prinsessa Kirjallisuus Kalevala suomeksi Kalevipoeg Kanteletar Koirien Kalevala Kullervon tarina Sammon salaisuus Suomen kansan vanhat runot Suur-Kalevala Väinämöisen paluu Kuvataide Aino-taru Aino, merelle katsova Ilmarinen kyntää kyisen pellon Ilmarinen kyntää kyisen pellon (veistos) Ilmatar ja sotka Joukahaisen kosto Kullervon kirous Kullervon sotaanlähtö Lemminkäisen äiti Purren valitus Runonlaulajan patsas Sammon puolustus Sammon taonta Väinämöisen laulu Väinämöisen lähtö Väinämöisen soitto Runous Kalevalamitta Kantele Luotteet Runonlaulaja Runonlaulajan kädet Vienan runokylät Yhdistyksiä ja yhteisöjä Helkanuorten liitto Juminkeko-säätiö Kalevalaisen Runokielen Seura Kalevalaisten naisten liitto Kalevala Koru Kalevalaseura Suomalaisen Kirjallisuuden Seura Muuta Elias Lönnrotin muistomerkki Kalevalakylä Kalevala-muistomerkki Kalevalan päivä Kalevalatalo Kalevala kuvataiteissa Kalevala musiikissa