Osa artikkelisarjaa:
Työväenkulttuuri Suomessa
Historia Forssan ohjelma Vuoden 1905 suurlakko Punakaarti
Yhteiskunta Järjestöt SDP SKP SKDL SAK Työväenliike Naisasialiike Raittiusliike Työväen urheiluliike Ruotsalainen työväenliitto Ammattiyhdistysliike Torppariliike Osuustoimintaliike Puhujat Eetu Salin Arkistot Kansan Arkisto
Viestintä Äänenkannattajat Työmies (1895–1918) Kansan Lehti (1898–1991) Turun Päivälehti (1898–2001) Arbetaren (1900–1907) Työmiehen Illanvietto (1902–2006) Saimaan Sanomat (1904–1985) Kurikka (1904–1954) Sosialidemokraatti (1906–1918) Kansan Tahto (1906–) Arbetet (1908–1918) Demokraatti (1918–) Kommunisti (1944–1990) Vapaa Sana (1944–1956) Työkansan Sanomat (1945–1956) Kansan Uutiset (1957–) Aikakauslehdet Sosialistinen Aikakauslehti (1905–1991) Tilanne (1961–1966) Ajankohta (1967) Kulttuurilehdet Aikamerkki (1928–1991) Tulenkantajat (1932–1939) Kirjallisuuslehti (1932–1938) Kulttuurivihkot (1973–) Työväen Näyttämötaide Työn Sävel Työväen Musiikkilehti Toimittajat Yrjö Mäkelin Yrjö Sirola Helmer Adler Jarno Pennanen Pentti Holappa
Kirjallisuus Tietokirjat Työväen Kalenteri (1893) Vuosisadan Kynnyksellä (1898) Uuden Ajan Kynnyksellä (1899) Työväen Joulualbumi (1916) Työväen tietokirja Kiilan albumi Kaunokirjallisuus Alhaisolaulut Äiti ja poika Torpeedo Min dikt Hårda sånger Taggiga lågor Stenkol Kenttä ja kasarmi Tehtaan varjossa Isänmaan ranta Isännät ja isäntien varjot Kustantajat Vihtori Kosonen Matti Vuolukka Alex Halonen Kössi Kaatra Juho Kujala Kansankulttuuri Kirjailijat Axel Niklas Herlin Heikki Välisalmi Jussi Lonkainen Pekka Häkli Eetu Kivelä Elmer Diktonius Toivo Pekkanen Aku Rautala Ahti H. Einola Aleksanteri Ahola-Valo Hella Wuolijoki Elvi Sinervo Pentti Haanpää Iris Uurto Katri Vala Olavi Siippainen Raoul Palmgren Lauri Viita Väinö Linna Hannu Salama Christer Kihlman Alpo Ruuth Samuli Paronen Runous O. V. Kuusinen T. S. Vehkakorpi Emil Lindahl Väinö Hupli Veikko Rajakoski Martta Salmela-Järvinen Viljo Kajava Arvo Turtiainen Kalevi Rahikainen Pentti Saarikoski Arvo Salo Matti Rossi
Taide Taiteilijaryhmät Nuoren Voiman Liitto Tulenkantajat Kiila Teatteri Suomen Työväen Näyttämö Suomen Työväen Teatteri Porin Työväen Teatteri Viipurin Työväen Teatteri Työväen Näyttämöiden Liitto KOM-teatteri Näytelmät Karu kamarani Tienhaarassa Ministeri ja kommunisti Laki ja järjestys Niskavuoren naiset Juurakon Hulda Justiina Lapualaisooppera Näyttelijät ja ohjaajat Työläiskynäilijäin Liitto Verneri Jokiruoho Kaarlo Valli Otto Oinonen Elli Tompuri Juhani Tervapää Urpo Lauri Marja Rankkala Tarmo Manni Ritva Arvelo Musiikki Punakaartin marssi Työväen marssi Kisällilaulu Taistojen tiellä Rajamäen Pojat Suomen Työväen Musiikkiliitto Säveltäjät Armas Maasalo Armas Järnefelt Väinö Pesola Väinö Haapalainen Emil Kauppi Eino Linnala Otto Kotilainen Einar Englund Matti Rautio Erkki Aaltonen Kuvataiteilijat Onni Muusari Ola Fogelberg Lars Vickberg Y. Forsén Henry Ericsson Tapio Tapiovaara Sven Grönvall Mauri Favén Ahti Lavonen Mauri Heinonen Aimo Kanerva
Koulutus Järjestöt Proletaarikirjailijain liitto Kulttuurityöntekijäin Liitto Tiedepoliittinen yhdistys Tutkijaliitto Kansan Sivistystyön Liitto Työväen Sivistysliitto Opistot Sosialidemokraattinen puolueopisto Sirola-opisto Työväen Akatemia
Tapahtumat Vappu Tampereen musiikkijuhlat
n k m

Sosialidemokraattinen puolueopisto oli vuosina 1911-1913 toiminut Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen puolueopisto. Sen johtajana toimi Otto Wille Kuusinen, joka oli samaan aikaan myös SDP:n puheenjohtajana.

Ajatus puolueopistosta syntyi vuonna 1906 pidetyssä Oulun puoluekokouksessa, jossa tehtiin päätös kolme kuukautta kestävästä "agitaattoriseminaarista". Hanke nytkähti eteenpäin vasta 1908, jolloin asiaa pohtinut komitea ehdotti seminaarin sijasta erityisen puolueopiston perustamista. Sen tavoitteeksi tuli pelkkien agitaattorien ja matkapuhujien kouluttamisen lisäksi valmentaa puolueen jäseniä muun muassa sanomalehtityöhön sekä työväenjärjestöjen luottamustoimiin. Kurssien kestoksi suunniteltiin kolme kuukautta ja oppilasmääräksi noin 50.^[1]

Varojen puutteen ja erinäisten muiden ongelmien johdosta puolueopiston ensimmäinen kurssi käynnistyi vasta joulukuussa 1911 Helsingin työväentalon tiloissa. Opiskelijoita ilmoittautui niin paljon, että osallistujia piti karsia valintakokeilla ja näin ensimmäisen kurssin oppilasmääräksi tuli 57. Kurssiaikaa oli lyhennetty kahteen kuukauteen. Ensimmäisen kurssin opettajia olivat O. W. Kuusisen (talousoppi, kansainvälinen työväenliike, valtio-oppi) lisäksi Edvard Gylling (Suomen yhteiskunnan taloudellinen kehitys, maatalous- ja metsäpolitiikka, tilasto-oppi), Herman Saxman (ammatillinen työväenliike), Kaarlo Heinonen (ammatillinen työväenliike), Matti Paasivuori (työväenlainsäädäntö), J. W. Keto (kunnallispolitiikka, finanssioppi), Väinö Hakkila (lakioppi), Vilho Lehokas (puhetaito), N. Vanamo (kirjanpito) ja V. Peltonen (laskento).^[1][2]

Puolueopisto ei kyennyt jatkamaan toimintaansa seuraavana syksynä, joten korvaajaksi pidettiin lyhyempiä kursseja kahdeksassa eri vaalipiirissä. Seuraava kolmen kuukauden pituinen kurssi käynnistyi vasta syyskuussa 1913. Kurssi jäi opiston viimeiseksi, kun samana syksynä pidetyssä puoluekokouksessa päätettiin siirtää valistustyön painopiste piiritasolle. Vuonna 1914 syttynyt ensimmäinen maailmansota teki toiminnan jatkossakin mahdottomaksi.^[1]