Meijän pojat oli 1920-luvun lopulla toiminut suomalainen kommunistinen lauluryhmä. Meijän pojat oli tunnetuin ajan vasemmistolaisen nuorisoliikkeen lauluryhmistä.^[1] Yhtyeessä lauloivat muun muassa Nestori Parkkari, Kaarlo Kivilahti ja Kalle Lindholm.^[2]

Yhtyeen edeltäjä Rajamäen pojat perustettiin vuonna 1920 Sörnäisten nuoriso-osaston lauluryhmäksi. Sen pohjalta muodostettiin Meijän pojat kesällä 1927, kun yhtyetoiminta muuttui ammattimaisemmaksi. Uuden kokoonpanon ensiesiintymiset saivat runsaasti huomiota, ja se oli esimerkkinä monille muille vasemmistolaisille esiintymisryhmille ympäri maata. Meijän pojat esiintyi 69 eri tilaisuudessa syksyllä 1927.^[1]

Yhtye käytti esityksissään punaisia housujen päälle ulottuneita paitoja, vihreitä kaulanauhoja ja mustia nahkavöitä. Myös asuste oli mallina muille. Joulukuussa 1927 SDP:n kansanedustaja Kalle Myllymäki kritisoi eduskunnassa Meijän poikien esiintymisasuja. Paitojen pitäminen housujen päälle oli Myllymäen mielestä venäläinen tyyli, joka ei sopinut Suomeen. Meijän pojat kirjoitti edustajalle vastineen, jota esitettiin lauluna vasemmiston tilaisuuksissa.^[1]

Meijän poikien ja muiden lauluryhmien sanoitukset käsittelivät pääasiassa kotimaan politiikan ajankohtaisia aiheita, mutta myös kansainvälisiin teemoihin tartuttiin. Satiiri oli yleisin käsittelytapa. Lauluissa pilkattiin kapitalistisen järjestelmän epäkohtia ja muita poliittisia toimijoita. Suurin osa lauluista sovitettiin vanhoihin kansan tuntemiin säveliin. Meijän pojat versioi esimerkiksi ”Porilaisten marssia”.^[1]