Luterilainen puhdasoppisuus
Wikipediasta
| Osa artikkelisarjaa |
| Luterilaisuus |
|---|
 Lutherin sinetti |
|
Teologia
|
|
Sakramentit ja jumalanpalvelus |
Luterilainen puhdasoppisuus on 1500-luvun lopussa ja erityisesti 1600-luvulla luterilaisessa kirkossa vaikuttanut teologinen ja hengellinen suuntaus. Kreikankielinen sana ortodoksia tarkoittaa oikeaoppisuutta.
Luterilainen puhdasoppisuus syntyi noin 1580 luterilaisten tunnustuskirjojen valmistuessa. Ominaista tälle suuntaukselle oli oikean luterilaisen opin määritteleminen ja vakiinnuttaminen, sanainspiraatio-oppi ja vankka luottamus siihen, että luterilaisessa tunnustuksessa ilmaistu oppi on raamatullinen ja sisältää kristinuskon totuuden. Merkittävimpinä puhdasoppisuuden ajan teologeina voidaan pitää Martin Chemnitziä ja Johann Gerhardia Saksassa.
Valistusteologiaa ja pietismiä pidetään ensimmäisinä tätä oppisuuntaa vastustaneista liikkeistä. Muitakin herätysliikkeitä syntyi luterilaisen kirkon sisälle puhdasoppisuutta vastustamaan. Ruotsissa papit ja kirkko taistelivat syntyneitä pietistisiä herätyksiä vastaan säätämällä konventikkeliplakaatin.
Suomessa tunnettuja puhdasoppisuuden ajan luterilaisia olivat Turun piispat Isaacus Rothovius, Johannes Gezelius vanhempi ja nuorempi, sekä professori Enevald Svenonius.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Text is available under the CC BY-SA 4.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.
