Sola fide
Wikipediasta
| Osa artikkelisarjaa |
| Protestantismi |
|---|
 |
|
Aiheet |
|
Teologia
|
|
|
Aiheesta muualla |
Sola fide (latinaa, "yksin uskosta") on yksi viidestä protestanttisen uskonpuhdistuksen pääperiaatteesta. Se tarkoittaa protestanttisessa uskonpuhdistuksessa sitä, että ihminen on vanhurskas eli kelpaa Jumalalle, kun hän uskoo (Jeesuksen sovitustyöhön ja synnittömään elämään), ei omien hyvien tekojensa perusteella. Hyvät työt ovat lähimmäisiä, ei pelastusta varten. Periaate eroaa katolisesta näkemyksestä, jonka mukaan ihminen tulee vanhurskaaksi "rakkautena vaikuttavan uskon" (Gal. 5:6) kautta. Katolisen näkökulman mukaan ihminen ei voi ansaita omaa pelastustaan, mutta ihminen ei silti ole vapaa tekemästä hyvää.
Sola gratia (latinaa, "yksin armosta") on myös yksi samoista pääperiaatteista. Siinä vastapuoleksi asettuu ansio (lat. meritum). Uskonpuhdistajat katsoivat, että katolisessa kirkossa pyrittiin ansaitsemaan vanhurskaus, ja he opettivat sitä vastaan, että ihminen pelastuu yksin armosta (ja yksin Kristuksen ansiosta), ei omista tai pyhimysten ansioista. Katolinen kirkko opettaa myös pelastumista yksin armosta, sillä armon katsotaan synnyttävän ihmisessä sekä uskon että rakkauden, jotka yhdessä tekevät vanhurskaaksi.
Solus Christus tai solo Christo (lat. "yksin Kristus") on myös yksi samoista pääperiaatteista. Se asettaa vastakohdakseen pyhimykset, ja väittää, että ihminen tulee vanhurskaaksi yksin Kristuksen ansion, ei pyhimysten ansioiden saatikka omien ansioidensa tähden.[1][2]
Lause sola fide, sola gratia, solus Christus esiintyy usein yhdessä.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Yksin Kristus, 2002, Osmo Saarikumpu (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Viisi "solaa" - tuhlattu perintö?, 2002, Osmo Saarikumpu (Arkistoitu – Internet Archive)
Text is available under the CC BY-SA 4.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.
