Osa artikkelisarjaa
Protestantismi
Aiheet Suuret herätykset Uskonpuhdistus
Teologia Viisi pääperiaatetta Adiafora Pelastusvarmuus Uskovien kaste Protestanttinen kirkko-oppi Yleinen pappeus
Pääsuuntaukset Adventismi Anabaptismi Anglikanismi Baptismi Helluntaiherätys Kalvinismi Luterilaisuus Metodismi Vapaat suunnat
Alasuuntaukset Herrnhutilaisuus Hussilaisuus Valdolaisuus Kveekarit Katolis-apostolinen kirkko Pietismi Suomen herätysliikkeet Plymouthin veljet Pyhitysliike Raamatuntutkijat Seitsemännen päivän adventismi Schwenckfeldiläisyys
Yleiskristilliset liikkeet Karismaattinen liike Uskon Sana Evankelikalismi Uuskarismaattisuus
Muut liikkeet Arminiolaisuus Fundamentalismi Konvergenssiliike Kotikirkot Liberaaliteologia Puritanismi Radikaalipietismi Uusprotestantismi
Aiheesta muualla
n k m

Hussilaiset olivat Jan Husin (noin 1371–1415) reformaatioaatteiden kannattajia Böömissä. Hus ja hussilaiset saivat huomattavasti vaikutteita John Wycliffeltä, mutta myös mm. Joackim Florislaiselta fransiskaanispirituaalien kautta.

Vuonna 1412 paavi julisti Husin kannattajineen interdiktiin. Husia kuulusteltiin Konstanzin kirkolliskokouksessa vuonna 1415, ja kun hän kieltäytyi perääntymästä, hänet poltettiin roviolla kerettiläisenä. Tämän jälkeen hussilaiset järjestäytyivät vallankumousliikkeeksi, jossa oli kolme perusainesta: uskonnollinen, kansallinen ja yhteiskunnallinen. Saarnaaminen oli saatava vapaaksi, ehtoollinen jaettava maallikoille molemmissa^selvennä muodoissa, kirkon oli luovuttava omaisuudestaan ja privilegium forista (pappien oikeudesta saada asiansa käsitellyksi kirkollisessa tuomioistuimessa, kun oli kyse kuolemansynneistä).

Hussilaiset jakautuivat kahteen leiriin: konservatiivisiin utrakvisteihin ja radikaaleihin taboriitteihin. Hussilaissodat (1420–1436) päättyivät suurelta osin Baselin kirkolliskokoukseen 1433, jossa utraktivistien vaatimukset valtaosin toteutettiin, mutta taboriitit jatkoivat taisteluaan (heidät kukistettiin 1434).