Kekkosen IV hallitus oli Suomen tasavallan 36. hallitus, jonka muodostivat Maalaisliitto ja RKP. Hallitus toimi 132 hallituspäivää 9. heinäkuuta 1953 – 17. marraskuuta 1953.

SDP:n ministerien jätettyä Kekkosen kolmannen hallituksen Urho Kekkonen kokosi uuden hallituksen suurin ponnistuksin oman puolueensa Maalaisliiton ja Ruotsalaisen Kansanpuolueen varaan. Hallitus jatkoi edeltäjänsä tiukkaa talouspolitiikkaa, mutta törmäsi eduskunnassa oppositioon siirtyneen SDP:n jyrkkään vastarintaan. Koska hallituksessa oli mukana kolme elinkeinoelämän edustajaa, vasemmisto alkoi syyttää Kekkosta vuorineuvosten juoksupojaksi. Hallitus selvisi syyskuussa täpärästi SDP:n tekemästä talouspoliittisesta välikysymyksestä.^[1] 7. lokakuuta se selvisi SDP:n uudesta välikysymyksestä äänin 106–83. Seuraavana päivänä hallitus kertoi olevansa valmis luopumaan K-ohjelmasta.^[2] Hallitus kaatui lopulta marraskuussa Kokoomuksen tekemään asuntopoliittiseen välikysymykseen.^[1] Eduskunta hyväksyi 3. marraskuuta Arava-lain 7,5 miljardin markan suuruisena vuosilta 1954–1955, kun hallitus oli esittänyt viittä miljardia ja tehnyt äänestyksestä luottamuskysymyksen. Hallitus jätti seuraavana päivänä eronpyyntönsä.^[3] Kekkosen poliittiset vastustajat olivat kyllästyneet tämän kovaan tyyliin, jonka he katsoivat olevan hänen kampanjointiaan tulevaa presidentinvaalia varten, mitä se pohjimmiltaan olikin.^[1]

Kulkulaitosministeri, puolueisiin sitoutumaton Outokumpu Oy:n pääjohtaja, vuorineuvos Eero Mäkinen kuoli 27. lokakuuta 1953 ja hänen tilalleen tuli toisena kulkulaitosministerinä toiminut Maalaisliiton kansanedustaja Kusti Eskola.^[4]

^[5]

Edeltäjä: Kekkosen III hallitus

Suomen hallitus 9. heinäkuuta 1953 – 17. marraskuuta 1953.

Seuraaja: Tuomiojan hallitus

n k m Suomen hallitukset Svinhufvud I (1917–1918) Paasikivi I (1918) Ingman I (1918–1919) Kaarlo Castrén (1919) Vennola I (1919–1920) Erich (1920–1921) Vennola II (1921–1922) Cajander I (1922) Kallio I (1922–1924) Cajander II (1924) Ingman II (1924–1925) Tulenheimo (1925) Kallio II (1925–1926) Tanner (1926–1927) Sunila I (1927–1928) Mantere (1928–1929) Kallio III (1929–1930) Svinhufvud II (1930–1931) Sunila II (1931–1932) Kivimäki (1932–1936) Kallio IV (1936–1937) Cajander III (1937–1939) Ryti I (1939–1940) Ryti II (1940–1941) Rangell (1941–1943) Linkomies (1943–1944) Hackzell (1944) Urho Castrén (1944) Paasikivi II (1944–1945) Paasikivi III (1945–1946) Pekkala (1946–1948) Fagerholm I (1948–1950) Kekkonen I (1950–1951) Kekkonen II (1951) Kekkonen III (1951–1953) Kekkonen IV (1953) Tuomioja (1953–1954) Törngren (1954) Kekkonen V (1954–1956) Fagerholm II (1956–1957) Sukselainen I (1957) Von Fieandt (1957–1958) Kuuskoski (1958) Fagerholm III (1958–1959) Sukselainen II (1959–1961) Miettunen I (1961–1962) Karjalainen I (1962–1963) Lehto (1963–1964) Virolainen (1964–1966) Paasio I (1966–1968) Koivisto I (1968–1970) Aura I (1970) Karjalainen II (1970–1971) Aura II (1971–1972) Paasio II (1972) Sorsa I (1972–1975) Liinamaa (1975) Miettunen II (1975–1976) Miettunen III (1976–1977) Sorsa II (1977–1979) Koivisto II (1979–1982) Sorsa III (1982–1983) Sorsa IV (1983–1987) Holkeri (1987–1991) Aho (1991–1995) Lipponen I (1995–1999) Lipponen II (1999–2003) Jäätteenmäki (2003) Vanhanen I (2003–2007) Vanhanen II (2007–2010) Kiviniemi (2010–2011) Katainen (2011–2014) Stubb (2014–2015) Sipilä (2015–2019) Rinne (2019) Marin (2019–2023) Orpo (2023–)