Cajanderin I hallitus
Wikipediasta
| Cajanderin I hallitus | |
|---|---|
.svg){kind=small} Suomen tasavallan 8. valtioneuvosto | |
 Cajanderin I hallitus, pöydän päässä presidentti Ståhlberg | |
| Toimikausi alkoi | 2. kesäkuuta 1922 |
| Toimikausi päättyi | 14. marraskuuta 1922 |
| Jäsenet | |
| Hallituksen johtaja | Aimo Cajander |
| Ministerien lukumäärä | 11 |
| Historia | |
| Edellinen | Vennolan II hallitus |
| Seuraava | Kallion I hallitus |
Cajanderin I hallitus oli Aimo Kaarlo Cajanderin johtama virkamieshallitus, joka toimi 165 päivän ajan 2. kesäkuuta 1922 – 14. marraskuuta 1922. Järjestyksessään Cajanderin I hallitus oli Suomen 8. hallitus.
Edeltäneen Vennolan toisen hallituksen ulkoministeri Rudolf Holsti joutui eroamaan saatuaan eduskunnalta epäluottamuslauseen sen jälkeen, kun hän oli allekirjoittanut Suomen puolesta Varsovan sopimuksen, joka olisi sitonut Suomen niin sanottuun reunavaltiopolitiikkaan. Ulkoministerin ero merkitsi Holstille lojaalin pääministeri Juho Vennolan mukaan koko hallituksen eroa. Vennolan hallituksen erottua ei saatu syntymään uutta poliittista hallitusta, koska poliitikkojen katseet olivat jo enemmän lähestyvissä eduskuntavaaleissa kuin hallitusvastuun kantamisessa. Uuden hallituksen muodosti lopulta metsähallituksen pääjohtaja ja Metsäntutkimuslaitoksen perustaja Aimo Cajander.[1]
Parlamentarismista poiketen Cajanderin hallitus ei jättänyt paikkaansa täytettäväksi eduskuntavaalien 1922 jälkeen.[2][3]
Cajanderin hallituksen lyhytikäisyydestä huolimatta sen toimikaudella pantiin toimeen tai hyväksyttiin joukko tärkeitä lakeja. Aviottomat lapset saivat tasa-arvoisen aseman muiden lasten kanssa, ja kuntiin nimettiin lastenvalvojat valvomaan aviottomien lasten ja heidän äitiensä etuja. Uusi asevelvollisuuslaki määräsi varusmiespalveluksen pituudeksi yhden vuoden. Maantieliikenteen vilkastuessa määrättiin autoasetuksen nojalla kaikki autot ja moottoripyörät rekisteröinti- ja katsastusvelvollisuuden alaisiksi. Uudistuksista tärkein ja kiistellyin oli Lex Kallioksi ristitty asutuslaki, joka mahdollisti uusien tilojen muodostamisen ja niiden luovuttamisen tilattomalle väestölle valtion myöntämien lainojen ja tarvittaessa pakkolunastusten turvin.[1]
Kokoonpano
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Ministeri | Tehtävissä | Puolue |
|---|---|---|
| Pääministeri Aimo Kaarlo Cajander |
2.6.1922–14.11.1922 |
ammattiministeri |
| Ulkoasiainministeri Carl Enckell |
2.6.1922–14.11.1922 | |
| Oikeusministeri Oskar Lilius |
2.6.1922–14.11.1922 | |
| Sisäasiainministeri Yrjö Johannes Eskelä |
2.6.1922–14.11.1922 | |
| Puolustusministeri Bruno Jalander |
2.6.1922–14.11.1922 | |
| Valtiovarainministeri Ernst Gråsten |
2.6.1922–14.11.1922 | |
| Opetusministeri Yrjö Loimaranta |
2.6.1922–14.11.1922 | |
| Maatalousministeri Östen Elfving |
2.6.1922–14.11.1922 | |
| Apulaismaatalousministeri Aimo Kaarlo Cajander |
2.6.1922–14.11.1922 | |
| Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri Evert Skogström |
2.6.1922–14.11.1922 | |
| Kauppa- ja teollisuusministeri Aukusti Aho |
2.6.1922–14.11.1922 | |
| Sosiaaliministeri Eino Akseli Kuusi |
2.6.1922–14.11.1922 |
Hallituksen puoluejakautuma
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Puolue | 2.6.1922 | 14.11.1922 |
|---|---|---|
| ammattiministeri | 11 | 11 |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Heikki Eskelinen: Itsenäisyytemme vuosikymmenet, s. 59–60. Helsinki: Yhtyneet Kuvalehdet, 1966.
- ↑ Taulukko: Eduskuntavaalit 1907-2011, ajankohdat, äänestysprosentit (PDF) (Arkistoitu – Internet Archive) Eduskuntavaalit, Vaalit, Vaalit.fi, Oikeusministeriö
- ↑ Hallitukset aikajärjestyksessä Valtioneuvosto. Arkistoitu 24.9.2014. Viitattu 27.1.2014.
- ↑ Cajanderin hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Arkistoitu 14.11.2012. Viitattu 24.5.2010.
| Edeltäjä: Vennolan II hallitus |
Suomen valtioneuvosto 2. kesäkuuta – 14. marraskuuta 1922 |
Seuraaja: Kallion I hallitus |
|
| ||||||||
Text is available under the CC BY-SA 4.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.
