Osa artikkelisarjaa
Juutalaisuus
Uskonto Jumala Nimet 613 käskyä Halakha Kabbala Košer Messias Nooan liitto Valittu kansa
Tekstit Tanak Toora Nevi’im Ketuvim Talmud Mišna Gemara Midraš Tosefta Targum Zohar
Perinteet Bar mitsva Berit mila Cheder Hevra kaddiša Ješiva Kipa Menora Mezuza Mikve Pidjon haben Rukoukset Šema Israel Amida Kaddiš Minjan Birkat hamazon Havdala Sapatti Šofar Tallit Tefillin Tzedaka Zeved habat
Pyhät paikat Kaupungit Jerusalem Safed Hebron Tiberias Synagoga Jerusalemin temppelit Ilmestysmaja
Historia Abraham Iisak Jaakob Mooses Aaron Daavid Salomo Israelin kuningaskunta Juudan kuningaskunta Babylonin vankeus 1. juutalaissota 2. juutalaissota Haskala Alija Nyky-Israel Arabien–Israelin konflikti
Suuntaukset Ortodoksinen Haredit Hasidismi Moderni Konservatiivinen Reformistinen Karaiitit Rekonstruktionistinen Humanistinen
Muuta Juutalaiset Sionismi Antijudaismi Antisemitismi Pogromit Holokausti Daavidintähti Juutalainen filosofia Juhlapäivät Roš hašana Jom kippur Sukkot Pesah Šavuot Purim Hanukka Kohen Juutalaisuuden kritiikki Posek Rabbi Rebbe
n k m

Sefer Ha-Zohar (hepr. "Loiston kirja") on kokoelma kabbalan eli juutalaisen mystiikan kirjoituksia, jonka nimi juontuu Danielin kirjan kohdasta 12:3. Zohar on laaja ja monikerroksinen kommenttikokoelma Tooraan, mutta sisältää myös allegorisen tarinan rabbi Shimon bar Yochain ja hänen oppilaidensa matkoista, jotka kertaavat symbolisesti juutalaisten heimojen erämaavaellusta matkalla luvattuun maahan eli Kanaaninmaahan. Zohar on kirjoitettu enimmäksen arameaksi ja osittain hepreaksi. Teos sisältää mystistä pohdiskelua Jumalan luonteesta, maailmankaikkeuden rakenteesta ja alkuperästä, sielun, synnin, pelastuksen, hyvän ja pahan perimmäisestä luonteesta ja näihin liittyvistä aiheista. ^[1]

Vuonna 2004 julkaistu englanninkielinen laitos käsittää 1600 sivua ^[2]. Zohar käsittelee temaattisesti useita eri aihealueita, kuten luomiskertomusta, kymmentä käskyä, pahuutta ja pahojen henkiolentojen olemusta, sekä juutalaista historiaa ja ihmisen roolia maailmankaikkeudessa. Zohar myös kommentoi juutalaista ja ei-juutalaista elämäntapaa ja kritisoi epäsuorasti kristillistä luostarilaitosta painottamalla avioliiton ja perhe-elämän merkitystä.^[3]

Zohar edustaa ilmeistymisaikanaan käytöstä poistunutta midrash-genreä. Zohar on Tooran kommentaari, mutta samalla myös romaanimuotoinen kertomus Shimon Bar Yochaista ja hänen oppilaistaan*. Rabbi Yochain matkat toimivat allegorisena toisintona Tooran historialliseen kertomukseen juutalaisten erämaavaelluksesta luvattuun maahan. Arvovaltaisten oppineiden suulla Zohar esittää poikkeavia lähestymistapoja Tooran tulkintaan. Kieleltään Zohar sisältää runsaasti eroottisia allegorioita.^[4]

Nykymuotoinen Zohar jakautuu seuraaviin päälukuihin:

• Varsinainen Zohar.
• Tiqquney Zohar: 70 erilaista tulkintaa Tooran ensimmäisestä sanasta Bereshit.
• Zohar Hadash (Uusi Zohar) Sisältää vanhemmista painetuista laitoksista pois jääneitä käsikirjoituksia.
• Raya Meheimna: (Uskollinen paimen), Kymmenen käskyn kommentaari.^[5]

Zohar ammentaa useista eri juutalaisista tekstitraditioista, joista merkittävimpiä ovat aggadah ja midrash. Zoharin kirjoittaja tai kirjoittajat olivat erityisen paneutuneita Talmudin lakitekstin (halakhah) tulkitsijoita, kuten useimmat Espanjan juutalaisen yhteisön kabbalistit. Zoharin syntyyn ovat vaikuttaneet myös liturgiset tekstit ja rukoukset (piyyut) ja niiden merkitystä (kavvanah) tutkivat kommentaarit sekä Merkava -perinteen tekstit.^[6] Myös vanhemmat kabbalistiset tekstit Sefer Yetzirah ja Sefer Bahir ovat voimakkaita taustavaikuttajia Zoharin sisällön muotoutumisessa.^[7]

Gnostilaisuudella oli myös oma kannattajapiirinsä keskiajan juutalaisessa sefardiyhteisössä, ja tällä on ollut myös merkitystä Zoharin pahuutta ja demonologiaa käsittelevissä osuuksissa.^[8]

Aluksi Zoharin tekstit kiersivät erillisinä kappaleina juutalaisessa yhteisössä, josta ne levisivät myös kristilliseen ja islamilaiseen ympäristöönsä, mutta niihin viitattiin yhtenä teoksena jo 1300-luvulla. Tekstit levisivät nopeasti ja varsinkin juutalaisten häätö Espanjasta vuonna 1492 vauhditti tekstien leviämistä muihin juutalaisiin yhteisöihin. Zohar koottiin fragmenttien perusteella yksittäiseksi teokseksi ensimmäistä kertaa vuosina 1558–1660 (Mantuan painos ja Cremonan painos). Amsterdamin painos vuodelta 1715 on vaikuttanut eniten kaikkiin sen jälkeen julkaistuihin versioihin.^[9]. Englanninkielisistä versioista Daniel C. Mattin käännös vuodelta 2004 on kattavin tähän mennessä tehty käännös, jota varten Matt perehtyi olemassa oleviin fragmentteihin ja sisällytti painokseen aiemmista painoksista pois jääneitä käsikirjoituksia.^[10]

Ensimmäiset Zoharin kirjoitukset ilmestyivät 1290 -luvulla Espanjan Kastiliassa sijainneessa juutalaisessa yhteisössä, erityisesti Moshe de Leonin ja hänen oppilaidensa kautta. Heidän mukaansa tekstit olivat muinaista alkuperää ja peräisin Israelista. He myös väittivät, että tekstit olivat ensimmäisellä vuosisadalla eläneen Shimon bar Yochain kirjoittamia. Tekstien alkuperää epäiltiin jo niiden ilmestymisaikaan, ja mm. Iisak Acrelainen matkusti Leonin luokse Kastiliaan nähdäkseen alkuperäiset käsikirjoitukset. Leon oli ehtinyt kuitenkin jo kuolla Acren saapuessa Kastiliaan, jossa hänen leskensä kertoi Leonin keksineen Zoharin itse.^[11]

Myöhemmin lähihistorian vaikutusvaltaisin Zoharin tutkija Gerschom Scholem analysoi Zoharia ja Leonin muita kirjoituksia, ja päätyi toteamaan, että Zohar todella on Leonin kirjoittama. Hän perusteli johtopäätöksiään mm. samankaltaisilla aramean kielioppivirheillä, Zoharin heikolla Israelin maantieteen tuntemuksella sekä teksteissä esitetyllä argumentaatiolla joka heijastelee keskiajan Espanjan aatevirtauksia.^[11] Leon ja hänen oppilaansa käyttivät käytöstä poistunutta midrash -genreä ja aramean kieltä todennäköisesti luodakseen vaikutelman muinaisesta tekstistä.^[12]

• Matt, Daniel C : Zohar. Pritzker edition. Stanford University Press, California 2004.
• Green, Arthur: A Guide to The Zohar. Stanford University Press, California 2004.