Kanaaninmaa
Wikipediasta
Kanaaninmaa (myös Kanaanin maa, Kaanaanmaa, Kaanaa) on Välimeren itärannikon ja Arabian aavikon välinen alue. Se oli raamatullisina aikoina hyvin hedelmällinen ja osa hedelmällistä puolikuuta, mikä teki siitä poliittisesti ja taloudellisesti merkittävän.[1] Raamatussa Kanaaninmaa on "luvattu maa", jonne Mooses johti israelilaiset Egyptistä.
Asutushistoria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kanaaninmaan varhaisin asutus sijaitsi Jerikon seudulla paleoliittisella kaudella. Varhaisimmat merkit vakiintuneesta asutuksesta ovat ajalta ennen 10 000 eaa. Varhaispronssikaudella seudulle nousi Jerikon lisäksi kaupunkeja. Alueella ei kuitenkaan vielä tuolloin ollut yhtenäistä kanaanilaista kulttuuria. Kanaanilaiset hylkäsivät välillä kaupunkinsa mutta rakensivat ne uudelleen keskipronssikaudella. Noin vuosina 1250–1150 aluetta koetteli jokin katastrofi, ja moni kaupunki tuhoutui ja asukkaat pakenivat. Raamattu selittää tämän israelilaisten maahantunkeutumisella Joosuan johdolla.[2]
Nimi ja rajaus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Akkadilaisissa kirjoituksissa Marin kuningaskunnan ajalta 1800- ja 1700-luvulta eaa. mainitaan sana kinakhnum, joka tarkoitti kanaanilaisia. Nimi viittaa kumartamiseen eli auringonlaskuun läntisille maille. Kanaanilaiset mainitaan useasti 1400-luvulta eaa. alkaen peräisin olevissa akkadilaisissa, ugaritilaisissa ja egyptiläisissä kirjoituksissa, ja heidän maataan Eufrateen ja Välimeren välillä kutsutaan Kanaaniksi. 1300-luvulta peräisin olevassa egyptiläisessä kirjeessä faaraolle Kanaanilla tarkoitetaan ilmeisesti koko Egyptin hallitsemaa aluetta Aasiassa.[3] Nimen merkitys on kuitenkin edelleen kiistelty. Raamatun mukaan Kanaan nimettiin Nooan lapsenlapsen Kanaanin mukaan.[2]
Raamatussa kanaanilaisiksi kutsuttiin aluksi vain Välimeren rannikon asukkaita, ja sisämaalaisia kutsuttiin amorilaisiksi. 900-luvulla eaa. kanaanilaisiksi kutsuttiin Israelin kuningaskunnassa vain kauppaa käyviä foinikialaisia, jotka asuivat rannikolla Karmelvuoresta pohjoiseen. Foinikialaiset itse eivät juuri koskaan käyttäneet nimiä Kanaaninmaa tai kanaanilaiset.[3]
Neljäs Mooseksen kirja (34:1–12) määrittelee Kanaaninmaan rajoiksi Wadi el-Arishin, Horinvuoren, Haman ja Syyrian aavikon Damaskoksesta koilliseen.[3][4]
Israelilaisten luvattu maa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vanhan testamentin mukaan muinaiset israelilaiset pakenivat Kanaaninmaahan Egyptistä. Tuolloin Kanaaninmaalla asui muita heimoja.[1]
Ennen Mooseksen johtamia israelilaisia Kanaaninmaalla oli asunut patriarkka Abraham heimoineen ja jälkeläisineen. Kanaan oli Jumalan israelilaisille antama ”luvattu maa”, jossa he saisivat elää rauhassa. Joosuan kirja kertoo Kanaaninmaan valloituksesta, minkä jälkeen maa jaettiin Israelin ja Juudan kuningaskuntiin.[2]
Vuosisatojen kuluessa israelilaiset sotilaspäälliköt ja kuninkaat tekivät alueesta poliittisesti yhtenäisen, mikä johti alueen israelilaisen ja myöhemmin juutalaisen identiteetin muodostumiseen. Luonnovarojensa ja strategisen merkityksensä vuoksi Kanaanimaa valloitettiin useita kertoja seuraavina vuosisatoina.[1]
Kanaanilaisten uskonto on jättänyt jälkiä nykypäivän maailmaan suurten seemiläisten uskontojen kautta.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Karesh, Sara E. & Hurvitz, Mitchell M.: Encyclopedia of Judaism, s. 76. Facts On File, 2006. ISBN 0-8160-5457-6.
- ↑ a b c Joshua J. Mark: Canaan World History Encyclopedia. 23.10.2018. Viitattu 7.9.2023.
- ↑ a b c The Oxford Dictionary of the Jewish Religion, s. 146–147. Oxford University Press, 1997. ISBN 0-19-508605-8.
- ↑ 4. Moos. 34:1–12
- ↑ Smart, Ninian: Uskontojen maailma, s. 210–212. Otava, 2005. ISBN 951-1-18137-8.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kanaaninmaa Wikimedia Commonsissa
Text is available under the CC BY-SA 4.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.
