Kanaanilaisten uskonto oli Välimeren itärannikolla Syyrian ja nykyajan Palestiinan osissa muinoin asuneiden kanaanilaisten uskonto. Se oli muinaisten israelilaisten uskonnon aikalainen, ja se on jättänyt joitain jälkiä nykypäivän maailmaan suurten seemiläisten uskontojen kautta.^[1]

Tiedot kanaanilaisten uskonnosta ovat peräisin teksteistä, jotka löydettiin muinaisen Ugaritin kaupungin kaivauksissa nykyisessä Ras Šamrassa Syyrian rannikolla. Ugaritin monimutkaisen pantheonin huipulla oli ylijumala Ēl. Häntä aktiivisempi oli Baal, ’Herra’, joka yhdistettiin säähän ja sateeseen ja joka toi hedelmällisyyttä. Jumalattaria olivat muun muassa Athirat, Ēlin puoliso, sekä Anat, rakkauden ja sodan raju jumalatar, Baalin sisar ja mahdollisesti myös puoliso. Baalin mahtavat vastustajat olivat Yamm sekä suuret merihirviöt Litan ja Tunnan (Raamatun Leviatan ja Tannin).^[1]

Baalista tunnetaan kertomuksia, joissa hän taistelee Merta ja Kuolemaa vastaan. Tarinaan liittyy kuoleminen ja ylösnouseminen, ja kanaanilaiset rituaalit kytkeytyivätkin vuodenaikojen vaihteluun ja hedelmällisyyteen. Toisissa teksteissä puhutaan riiteistä, joissa kuningas puhdistautuu ja uhraa eri jumalille.^[1]

Kanaanilaisten uskontoon liittyy läheisesti heidän seuraajiensa foinikialaisten uskonto, joka noudatteli pääpiirteissään samoja linjoja. Esimerkiksi foinikialaisten tärkein jumalatar Astarte sai vaikutteita kanaanilaisten Anatilta.^[1]