Šema Israel tai lyhyesti šema (hepr. ‏שמע ישראל‎, Šema Jisra'el eli Kuule Israel) on juutalaisuuden tärkein rukous, jota pidetään myös juutalaisten uskontunnustuksena.

Šema Israel luetaan kaikissa juutalaisissa aamu- ja iltajumalanpalveluksissa. Rukouksen nimi tulee sen kahdesta ensimmäisestä sanasta. Se on annettu Toorassa, viidennen Mooseksen kirjan kuudennessa luvussa (5. Moos 6:4). Alun perin šema koostui vain yhdestä jakeesta. Nykyään se koostuu kolmesta Tooran kappaleesta: 5. Mooseksen kirja 6:4–9; 11:13–21 ja 4. Mooseksen kirja 15:37–41.

Rukouksen ensimmäiset ja keskeisimmät sanat ovat

שמע ישראל י-ה-ו-ה אלהינו י-ה-ו-ה אחד

Šema Israel! Jahve^[a] eloheinu Jahve eḥad.

Kuule Israel! Herra meidän Jumalamme, Herra on yksi tai

Kuule Israel! Herra on meidän Jumalamme, Herra yksin.

Sanan eḥad (yksi/yksin) kahteen eri merkitykseen liittyy syvällinen teologinen ero. Rukous voidaan kääntää kahdella tavalla, joista toinen antaa ymmärtää Herran olevan ainoa Jumala (monoteismi), toisessa Herra yksin on Israelin jumala, eli muitakin jumalia voi olla olemassa (monolatria). Jotkut tutkijat ovat arvelleet israelilaisten omaksuneen monoteismin vasta verraten myöhään.

Halakhan mukaan juutalaisella miehellä on velvollisuus lausua šema kaksi kertaa päivässä, aamulla ja illalla. Halakha määrittää tarkat ajat, joiden sisällä šema tulee lausua. Mišna alkaa näiden aikarajojen määrittelyllä.^[1] Šema sisältyy juutalaiseen aamu- ja iltajumalanpalvelukseen, joissa sitä ennen ja jälkeen lausutaan erityisiä šeman siunauksia.^[2] Šema sisältyy myös muihin juutalaisiin rukouksiin, kuten musaf amidaan ja aamusiunauksiin. Se on myös juutalaisuudessa tapana sanoa ennen nukkumaanmenoa. Perinteisesti šema on ensimmäisiä rukouksia, joita juutalaiselle lapselle opetetaan, ja viimeinen rukous jonka juutalainen lausuu ennen kuolemaansa.^[3]

Varhaiset kristityt uudelleentulkitsivat šeman sisältävän Isä-Jumalan ja Herran Jeesuksen Kristuksen (1. Kor. 8:6).^lähde?