Parlamentaarinen tasavalta on tasavalta, jossa hallituksen on nautittava parlamentin luottamusta. Hallituksen johtaja on useimmiten pääministeri, mutta yleensä on olemassa myös presidentin virka.

Eri parlamentaarisissa tasavalloissa pääministerin ja presidentin valtaoikeudet ovat eritasoiset. Suuressa osassa parlamentaarisista tasavalloista (esim. Saksassa, Italiassa ja nykyään myös Suomessa) presidentti on lähinnä seremoniallinen ja edustuksellinen henkilö samaan tapaan kuin monarkki (yleensä kuningas tai kuningatar) nykyaikaisissa parlamentaarisissa monarkioissa, ja kuten näissä monarkioissa, ylin valta on pääministerillä.

Toisissa parlamentaarisissa tasavalloissa (esim. Ranskassa, Venäjällä ja aikaisemmin Suomessa) presidentti on todellinen valtionpäämies, jolla on laajempi valta kuin pääministerillä ja koska presidentin, toisin kuin pääministerin johtaman hallituksen, ei tarvitse nauttia parlamentin luottamusta, parlamentarismi ei ole kovin vahvaa ja järjestelmässä on myös presidentillisen järjestelmän piirteitä. Tällaista järjestelmää on kuvailtu myös parlamentarismin ja presidentillisen järjestelmän välimuodoksi ja kutsuttu nimellä semipresidentialismi tai puolipresidentialismi.

Myös Suomen järjestelmän katsotaan olleen semipresidentiaalinen vuosina 1919–2000. Suomessa semipresidentialismiin johti se, että itsenäisyyden alun kiista valtiomuodosta päättyi kompromissiin: Suomesta tuli tasavalta, mutta myönnytyksenä monarkisteille taattiin presidentin laajat valtaoikeudet. Monarkistit olivat tosin kaavailleet kuninkaalle vieläkin laajempaa valtaa kuin minkä presidentti lopulta sai.

On myös parlamentaarisia tasavaltoja (kuten Etelä-Afrikka), joilla samoin kuin useimmilla presidentiaalisilla mailla ei ole pääministeriä, vaan hallitusta johtaa presidentti. Presidentillä on tällöin suuri valta, mutta toisin kuin presidentiaalisissa maissa, hallituksen, myös presidentin, on nautittava parlamentin luottamusta ja hallituksen jäsenet ovat useimmiten kansanedustajia.