Lev Landau
Wikipediasta
| Lev Davidovitš Landau | |
|---|---|
| Лев Давидович Ландау | |
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Лев Давидович Ландау |
| Syntynyt | 22. tammikuuta 1908 Baku, Bakun kuvernementti, Venäjän keisarikunta (nyk. Azerbaidžan) |
| Kuollut | 1. huhtikuuta 1968 Moskova, Neuvostoliitto |
| Kansalaisuus |
 neuvostoliittolainen |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Pietarin yliopisto |
| Väitöstyön ohjaaja | Abram Ioffe |
| Instituutti |
Niels Bohrin instituutti Harkovan polytekninen instituutti Institute for Physical Problems |
| Oppilaat | |
| Tutkimusalue | fysiikka |
| Palkinnot |
Stalin-palkinto (1949 ja 1953), Sosialistisen työn sankari (1954), Max Planck -mitali (1960),  Nobelin fysiikanpalkinto (1962)[1] |
Lev Davidovitš Landau (ven. Лев Давидович Ландау, 22. tammikuuta (J: 9. tammikuuta) 1908 Baku, Bakun kuvernementti, Venäjän keisarikunta – 1. huhtikuuta 1968 Moskova) oli juutalaistaustainen Neuvostoliitossa päätyönsä tehnyt teoreettinen fyysikko. Hän tutki muun muassa kiinteän olomuodon fysiikkaa, plasmafysiikkaa ja hiukkasfysiikkaa. Hänen merkittävimpiä aikaansaannoksiaan ovat muun muassa diamagnetismin kvanttiteoria, jatkuvien faasimuutosten teoria (ns. Ginzburg–Landau-teoria), ferminesteteoria, supranesteiden teoria. Hänelle myönnettiin Nobelin fysiikanpalkinto vuonna 1962 supranestemäisen heliumin ominaisuuksien tutkimisesta. Hän myös kirjoitti tunnetun kymmenosaisen kirjasarjan ”Course of Theoretical Physics” yhdessä oppilaansa Jevgeni Lifšitsin kanssa.[1]
Lev Landau oli vangittuna vuosina 1938–1939 Stalinin vainoissa. Arvostetun kokeellisen fyysikon Pjotr Kapitsan rohkea vetoomus suoraan Stalinille sai Landaun ennen pitkää vapaaksi.[1]
Landau kuoli 1. huhtikuuta 1968.
Landaun luettelo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Landau piti luetteloa fyysikoiden nimistä ja jakoi heidät eri ryhmiin heidän saavutustensa perusteella. Hän suoritti jaon numeroilla 0–5 käyttäen logaritmista asteikkoa, jossa 0 on paras mahdollinen. Ryhmään yksi kuuluivat Niels Bohr, Werner Heisenberg ja Erwin Schrödinger, jotka loivat pohjan kvanttifysiikalle. Albert Einsteinin Landau luokitteli numerolla 0,5 ja Isaac Newtonin numerolla 0.[2]
Suomennetut teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Landau, Lev & Rumer, Juri: Mitä on suhteellisuusteoria. (Tšto takoje teorija otnositelnosti). Suomentanut Antero Tiusanen. Helsinki: Kansankulttuuri, 1978. ISBN 951-615-166-3.
- Landau, Lev Davidovitš & Kitaigorodski, A. I.: Fysiikkaa kaikille. Kirja 1, Fysikaaliset kappaleet. (kirjasarja: Fizika dlja vseh). Suomentanut Timo Koste. Moskova: MIR, 1985.
- Landau, Lev Davidovitš & Kitaigorodski, A. I.: Fysiikkaa kaikille 2. Kirja 2, Molekyylit. 4. p. (kirjasarja: Fizika dlja vseh). Moskova: MIR, 1985.
- Landau, Lev Davidovitš & Kitaigorodski, A. I.: Fysiikkaa kaikille. Kirja 3, Elektronit. (kirjasarja: Fizika dlja vseh). Moskova: Mir, 1985.
- Kitaigorodski, A. I.: Fysiikkaa kaikille. Kirja 4, Fotonit ja ytimet. (kirjasarja: Fizika dlja vseh). Suomentanut Timo Koste. Moskova: Mir, 1987.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c The Top-Secret Life of Lev Landau (pdf) 1997. Scientific American. Arkistoitu 29.10.2013. Viitattu 1.11.2014. (englanniksi)
- ↑ New Einsteins need positive environment, independent spirit (According to Landau's classification, Isaac Newton received the highest rank, 0, followed by Albert Einstein at a rank of 0.5, then by Niels Bohr, Werner Heisenberg, Erwin Schrödinger, Paul Dirac, Satyendra Nath Bose, Eugene Wigner, and a few others at 1, and so on.) aip.org. Arkistoitu 13.10.2007. Viitattu 18.11.2007. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||||||
Text is available under the CC BY-SA 4.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.
