Kulttuurimarxilaisuus on äärioikeistolaisessa keskustelussa 1990-luvun lopulta lähtien käytetty käsite, joka on liitetty erityisesti Frankfurtin koulukuntaan.^[1] Kulttuurimarxilaisuuden alullepanijoina mainitaan joskus myös Frankfurtin koulukuntaa edeltävät marxilaisen teorian kehittäjät ja filosofit Antonio Gramsci (sekä tämän hegemonia-käsite) ja Georg Lukács.^[2] Termiin liittyy olennaisesti natsi-Saksassa käytetty käsite ”kulttuuribolševismi” (Kulturbolschevismus), joka viittasi erityisesti modernistiseen taiteeseen ja sen tekijöihin, jotka natsien propagandassa kytkettiin juutalaisiin ja kommunisteihin.^[3]

Kulttuurimarxilaisuus-termin esitti tässä muodossa yhdysvaltalainen poliittinen vaikuttaja ja kirjailija William S. Lind 1990-luvun lopulla. Lind, konservatiivinen aktivisti Paul Weyrich ja poliitikko Pat Buchanan olivat termin merkittäviä popularisoijia.^[4][3] Kulttuurimarxismi on yleensä esitetty poliittisen korrektiuden^[5] ja monikulttuurisuuden radikaalimpana muotona, jolla on tarkoituksellisesti pyritty murentamaan länsimaisen yhteiskunnan rakenteita ja peruspilareja, kuten yhteistä uskontoa, perinteisiä arvoja ja ydinperhettä^[1], mikä tekee siitä erityisen tehokkaan käsitteen vastakkainasettelussa "me vastaan muut".^[2] Timo Vihavaisen, Joonas Konstigin ja Marko Hamilon teoksessa Mitä mieltä Suomessa saa olla (2015) Konstig määrittelee kulttuurimarxismin aatemaailmana, jossa marxilaisuuteen ei yhdisty pyrkimystä taloudelliseen kommunismiin, mikä tosin on Vesa Linja-ahon mukaan ristiriidassa Lindin määritelmän kanssa.^[1]

Konservatiivisessa The American Spectator -lehdessä professori Paul Kengor huomauttaa, että termi on kiistanalainen ja jälkikäteen luotu ja että sitä käytetään usein tarkoitushakuisesti. Esimerkiksi antisemitistit käyttävät termiä juutalaisen salaliiton merkityksessä, vaikka vain osa frankfurtilaisista oli juutalaisia. Myös Lind itse huomautti vuonna 2003 puheessaan joukolle holokaustin kiistäjiä virheellisesti ”these guys were all Jewish” (suom. he [so. Frankfurtin koulukunnan jäsenet] olivat kaikki juutalaisia).^[6] Kengorin mukaan termillä tarkoitetaan laajasti ottaen kulttuurista kirjoittaneita marxilaisia. Koulukunta ei itse nähnyt minkään aatteen edustajana, vaan tutkimusryhmänä.^[7]

Suomalaisen professorin Vesa Oittisen mukaan ”kulttuurimarxismi” on lähtökohdiltaan ennen kaikkea laitaoikeiston käyttämä leimasin. Termi ei ole analyyttisesti tarkka, ja monet ilmiöt, joita siihen yritetään sisällyttää, eivät edes ole alkuperältään marxilaisia eivätkä Marxin teorioiden mukaisia.^[1] Termiä on muun muassa yritetty sovittaa selittämään 2010-luvun Tähtien sota -elokuvien monietnisyyttä, vaikka Frankfurtin koulukunnan jäsenet eivät arvostaneet modernia populaarikulttuuria.^[6]

Norjan vuoden 2011 terrori-iskujen toteuttaja Anders Behring Breivik sisällytti manifestiinsa 2083 – A European Declaration of Independence useita katkelmia kulttuurimarxismin käsitteestä William S. Lindin teksteistä, erityisesti Lindin toimittamasta ja osin kirjoittamasta Free Congress Foundation -järjestön vuoden 2004 julkaisusta.^[5][2]

Kirjailija Jordan Peterson on joissakin yhteyksissä viitannut kulttuurimarxismiin, monikulttuurisuuteen ja postmodernismiin modernin Yhdysvaltain ja sen koulu- ja tiedemaailman rappeutumisen syinä.^[6]

Elokuussa 2017 yhdysvaltalaiselle Foreign Policy -julkaisulle vuodettiin Yhdysvaltain kansallisen turvallisuusneuvoston työntekijän Rich Higginsin laatima asiakirja, jossa hän arvioi, että muiden Yhdysvaltoja uhkaavien voimien lisäksi käynnissä oli poliittinen sota istuvaa presidenttiä Donald Trumpia vastaan ja että sen tavoitteet olivat "kulttuurimarxilaisia". Higgins kehotti välittömästi ryhtymään toimiin kulttuurimarxilaisuuden muodostamaa uhkaa vastaan. Asiakirjan vuotamisen jälkeen Higgins ja useita muita kansallisen turvallisuusneuvoston työntekijöitä erotettiin viroistaan. Presidentti Trumpin sanottiin myöhemmin olleen raivoissaan Higginsin erottamisesta.^[6][8]

• Taylor, Max; Holbrook, Donald; Currie, P. M. (toim.): Extreme Right Wing Political Violence and Terrorism. Bloomsbury, 2013. ISBN 978-1-4411-4087-6. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
• Shanafelt, Robert; Pino, Nathan W.: Rethinking Serial Murder, Spree Killing, and Atrocities: Beyond the Usual Distinctions. Routledge, 2015. ISBN 978-1-315-73567-2. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)