Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön päätösasiakirja, joka tunnetaan nimellä Helsingin päätösasiakirja, oli toimenpide, joka viimeisteli Helsingissä vuoden 1975 heinä-elokuussa pidetyn Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokouksen (ETYK).^[1] Yhteensä 35 valtiota (Yhdysvallat, Kanada ja kaikki Euroopan valtiot Albaniaa ja Andorraa lukuun ottamatta) allekirjoitti asiakirjan, jonka tavoitteena oli parantaa länsimaiden ja sosialististen valtioiden välisiä suhteita.

Päätösasiakirja hyväksyttiin 1. elokuuta 1975 Finlandia-talossa.^[2] Se jakautuu neljään pääkohtaan eli ”koriin”. Ensimmäinen käsitteli Euroopan turvallisuuskysymyksiä, toisessa päätettiin yhteistyöstä muun muassa taloudessa, tieteessä ja ympäristönsuojelussa, kolmas koski yhteistoimintaa humanitaarisilla aloilla ja neljäs konferenssin seurantaa ja tulevia kokouksia.^[2] Lisäksi toisen ja kolmannen korin välissä on lyhyt Välimeren alueen turvallisuuskysymyksiä käsittelevä osio. Tarkoituksena oli parantaa itä- ja länsiblokin vuorovaikutusta toisiinsa nähden.

Sopimus oli merkittävä kylmän sodan jännitteiden lieventämisessä.

1970-luvun jälkipuoliskolla itäblokin maiden toisinajattelijat alkoivat perustaa niin sanottuja Helsinki-ryhmiä, jotka vaativat näiden maiden hallituksilta Helsingin päätösasiakirjan ihmisoikeuksia koskevien kohtien toteuttamista käytännössä. Näistä merkittävimmäksi muodostui Neuvostoliitossa toiminut Moskovan Helsinki-ryhmä. Myös Tšekkoslovakiaan syntynyt Charta 77 -ryhmä esitti samat vaatimukset.

Sopimuksen allekirjoittaneet valtiot ranskankielisessä aakkosjärjestyksessä.

•  Saksan liittotasavalta (Länsi-Saksa)
•  Saksan demokraattinen tasavalta (Itä-Saksa)
•  Yhdysvallat
•  Itävalta
•  Belgia
•  Bulgaria
•  Kanada
• Kypros
•  Tanska
• Espanja
•  Suomi
•  Ranska
•  Yhdistynyt kuningaskunta
• Kreikka
•  Unkari
•  Irlanti
•  Islanti
•  Italia
•  Liechtenstein
•  Luxemburg
•  Malta
•  Monaco
•  Norja
•  Alankomaat
•  Puola
•  Portugali
• Romania
•  San Marino
• Pyhä istuin
•  Ruotsi
•  Sveitsi
•  Tšekkoslovakia
•  Turkki
•  Neuvostoliitto
• Jugoslavian sosialistinen liittotasavalta

• Helmut Schmidt, Saksan liittotasavallan kansleri
• Erich Honecker, Saksan demokraattisen tasavallan valtioneuvoston puheenjohtaja
• Bruno Kreisky, Itävallan liittokansleri
• Todor Živkov, Bulgarian valtioneuvoston puheenjohtaja
• Pierre Trudeau, Kanadan pääministeri
• arkkipiispa Makarios III, Kyproksen presidentti
• Anker Jørgensen, Tanskan pääministeri
• Carlos Arias Navarro, Espanjan pääministeri
• Urho Kekkonen, Suomen presidentti
• Valéry Giscard d’Estaing, Ranskan presidentti
• Gerald Ford, Yhdysvaltain presidentti
• Harold Wilson, Britannian pääministeri
• Konstantinos Karamanlis, Kreikan pääministeri
• János Kádár, Unkarin sosialistisen työnväenpuolueen pääsihteeri
• Liam Cosgrave, Irlannin taoiseach
• Geir Hallgrímsson, Islannin presidentti
• Aldo Moro, Italian pääministeri
• Walter Kieber, Liechtensteinin pääministeri
• Gaston Thorn, Luxembourgin pääministeri
• Dom Mintoff, Maltan pääministeri
• André Saint-Mleux, Monacon valtioministeri
• Trygve Bratteli, Norjan pääministeri
• Joop den Uyl, Alankomaiden pääministeri
• Edward Gierek,Puolan yhdistyneen työväenpuolueen ensimmäinen sihteeri
• Francisco da Costa Gomes, Portugalin presidentti
• Nicolae Ceaușescu, Romanian presidentti
• Gian Luigi Berti, San Marinon kapteenivaltiohoitaja
• Agostino Casaroli, Pyhän istuimen kardinaalivaltiosihteeri
• Olof Palme, Ruotsin pääministeri
• Pierre Graber, Sveitsin valaliiton presidentti
• Gustáv Husák,Tšekkoslovakian presidentti
• Süleyman Demirel, Turkin pääministeri
• Leonid Brežnev, Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeri
• Josip Broz Tito, Jugoslavian presidentti
• Leo Tindemans, Belgian pääministeri

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Helsingin päätösasiakirja Wikimedia Commonsissa

• Helsingin päätösasiakirjan koko teksti ETYJin kotisivuilla