Iranin vallankaappaus 1953 oli Yhdysvaltain CIA:n ja brittien MI6-ulkomaantiedustelupalvelun toteuttama. Silloinen demokraattisesti valittu pääministeri Mohammed Mossadeq syrjäytettiin elokuussa 1953.^[1]

Iranilaisten keskuudessa suosittu Mossadeq toimi vuonna 1951 Iranin öljykomitean puheenjohtajana, ja Mossadeqin hallituskaudella Iranin parlamentti äänesti Iranin sisällä olevien öljy-yhtiöiden kansallistamisesta, mitä brittiläiset öljyfirmojen omistajat eivät voineet hyväksyä. Iranin länsimielinen oikeisto ja brittiläiset öljy-yhtiöiden toimijat pelkäsivät kommunismin mahdollista leviämistä Iranin valtiojärjestelmään.^lähde?

Britannian hallitus päätti suojella brittiläisiä yrittäjiä järjestämällä Iraniin vallankaappauksen CIA:n ja šaahi Mohammed Reza Pahlavin puolella olleiden sotilasjoukkojen avulla. Lopputuloksena oli Mossadeqin pidätys ja tuomitseminen kotiarestiin, minkä jälkeen šaahin valtaa lisättiin. Šaahi kielsi kansallismieliset ja sosialistiset liikkeet, ja pääasiallinen vainojen kohde oli kommunistinen Tudeh-puolue, jonka jäsenistä puhdistettiin Iranin hallintoelimet, armeija ja julkiset laitokset. Vallankaappauksen jälkeen osana uutta oikeistolaista monarkiaa ja USA-mielisyyteen perustuvaa poliisivaltiota perustettiin osittain amerikkalaisten kouluttama SAVAK-tiedustelupalvelu, joka tunnettiin julmasta toisinajattelijoiden kidutuksesta. Vallankaappaus provosoi myös vuoden 1979 vallankumouksen, ja luokkaerot laajenivat kansalaisvapauksia rajoitettaessa, vaikka Iranin talous kasvoi, kun briteille asetettu kauppasaarto lakkautettiin.^lähde?