Pyhä istuin (lat. Sancta Sedes) tarkoittaa paavin virkaa ja myös katolisen kirkon ylintä hallintoa. Vastaavasti kuninkaiden virkoja nimitetään valtaistuimiksi. Yleensä paavi on pyhällä istuimella eli virassaan valinnastaan kuolemaansa asti, minkä jälkeen pyhälle istuimelle nousee uusi valittu paavi. On myös olemassa erityinen fyysinen paavin istuin.

Käsite "Pyhä istuin" on lähes kaksituhatta vuotta vanha.^[1] Pyhä istuin on toiminut Vatikaanivaltiossa vuodesta 1929.^[2] Vaikka se on läheisessä yhteydessä Vatikaanivaltioon – Pyhän istuimen hallitsemaan itsenäiseen, riippumattomaan valtioon –, nämä kaksi kokonaisuutta ovat itse asiassa erillisiä. Pyhä istuin hallinnoi Vatikaania, mukaan lukien kaikki diplomaattiset tehtävät; ulkomaalaiset suurlähetystöt akkreditoi Pyhä istuin eikä Vatikaanivaltio, ja Pyhä istuin solmii konkordaatit riippumattomien valtioiden kanssa itsensä ja Vatikaanivaltion puolesta.

Pyhällä istuimella on ollut vuodesta 1964 pysyvän tarkkailijajäsenen asema Yhdistyneissä kansakunnissa.^[1]

Pyhän istuimen diplomaattiedustustoja kutsutaan historiallisesti apostolisiksi nuntiatuureiksi.^[3]

Saksalainen Mainzin arkkipiispanistuin on poikkeus: se on ainoa muu piispanistuin, jota kutsutaan arvonimellä Sancta sedes eli Pyhä Istuin. Näin siksi, että Mainzin arkkipiispa on paavin sijainen Alppien pohjoispuolella.

Tästä vakanssista käyty kauppa 1500-luvulla oli merkittävä tekijä Martti Lutherin teesien julkaisemisessa.^[4]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pyhä istuin Wikimedia Commonsissa