Evankelinen isänmaansäätiö
Wikipediasta
| Evankelinen isänmaansäätiö Evangeliska Fosterlandsstiftelsen |
|
|---|---|
 |
|
| Suuntautuminen |
protestantismi luterilaisuus |
| Johtaja | Kerstin Oderhem |
| Toiminta-alue | Ruotsi |
| Perustettu | 7. toukokuuta 1856 |
| Kotisivu |
www |
| Osa artikkelisarjaa |
| Luterilaisuus |
|---|
 Lutherin sinetti |
|
Teologia
|
|
Sakramentit ja jumalanpalvelus |
Evankelinen isänmaansäätiö (ruots. Evangeliska Fosterlandsstiftelsen EFS)[1] on Tukholmassa 1856 perustettu kristillinen lähetysseura, jonka tarkoituksena oli alkuaan sisälähetys. Vuonna 1861 otettiin ohjelmaan ulkomainen lähetystyö, johon varsinaisesti ryhdyttiin 1865 Itä-Afrikassa ja 1877 Intian keskimaakunnissa.[2]
Toiminnan periaatteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Evankelinen isänmaansäätiö on itsenäinen, demokraattinen herätysliike Ruotsin kirkossa. Liikkeen tärkeimmät painotukset ovat lähetystyö, vapaaehtoinen osallistuminen ja arkipäivässä vaikuttava kristinusko. EFS toimii kaikkialla Ruotsissa lähetysyhdistyksinä. Se alkunsa 1800-luvun uusevankelisena herätyksenä, jonka johtohahmo Carl Olof Rosenius yhdisti luterilaiseen perinteeseen pietismin ja herrnhutilaisuuden vaikutteita.
EFS:n toiminnassa on tärkeää jäsenten henkilökohtainen usko, Raamatun käyttö, lähetystyö sekä lähellä että maailmanlaajuisesti sekä jokaisen kristityn vastuu kirkon tehtävästä. Toiminta tapahtuu paikallisissa lähetysyhdistyksissä ja kansainvälisenä lähetystyönä. Säätiön keskeisiä toimintamuotoja ovat jumalanpalvelukset, raamatturyhmät, kuorot, lapsi- ja nuorisotyö ja diakonia.[3]
Liikkeen historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Evankelinen isänmaasäätiö perustettiin vuonna 1856 ja se alkoi julkaista lehteä nimeltä Budbäraren. Liikkeen tarkoituksena oli välittää evankeliumin sanomaa kaikille ruotsalaisille. 1861 liike päätti ulkolähetystyön aloittamista ja 1865 lähetettiin ensimmäiset kolme lähetyssaarnaajaa Itä-Afrikkaan.[4] Lähetystyöstä tuli merkittävä osa säätiön toimintaa ja sitä tehtiin erityisesti Afrikassa ja Intiassa. Vuodesta 1861 seura on harjoittanut myös merimieslähetystä ja kohdistanut tämän toimintansa osaksi suomalaisiinkin merimiehiin.[2] Merimieslähetystoiminta jatkui vuoteen 1973, jolloin säätiön viimeiset omat toimintapisteet siirtyivät Ruotsin kirkon ulkomaantyön vastuulle.[3]
Vuonna 1862 säätiö aloitti lähetystyöntekijöiden koulutuksen, ja se laajeni pian saarnaajakoulutukseksi Tukholmassa, Brommassa (EFS Missionsinstitut) ja vuosien mittaan perustettiin useita kansankorkeakouluja joita vuonna 2020 oli toiminnassa kahdeksan. Lähetysinstituutti muutti vuonna 1970 Brommasta Uppsalaan, ja siitä tuli vuonna 1993 Johannelundin teologinen korkeakoulu, jonka teologinen linja vuodesta 2007 alkaen on ollut yksi koulutusmahdollisuus Ruotsin kirkon pappisvirkaan kun koulu, sai oikeuden teologian kandidaatin tutkinnon myöntämiseen. Johannelundissa on myös raamattukoulutusta ja vapaaehtoisille maallikoille tarkoitettuja koulutuslinjoja ja kursseja. Johannelundin korkeakoulussa on noin 250 opiskelijaa.[5].
Toiminta nykyään
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1960-luvulla alkoi EFS:n ja Ruotsin kirkon ns. yhteistyökirkkotoiminta. Ensimmäinen yhteistyökirkko aloitti toimintansa 1996 Tukholman eteläpuolella Sätrassa. Yhteistyökirkoissa toiminnasta vastaa osin paikallinen EFS:n lähetysyhdistys yhdessä paikallisen Ruotsin kirkon seurakunnan kanssa. Monissa yhteistyökirkoissa toimii maahanmuuttajille tarkoitettuja ryhmiä.[6]
EFS ja Ruotsin kirkko solmivat 1989 ja 1990 yhteistyösopimuksen, jonka mukaan Ruotsin kirkko tunnustaa säätiön toiminnan osaksi Ruotsin kirkon toimintaa, ja säätiö vastaavasti tunnustaa kuuluvansa yhteen Ruotsin kirkon kanssa. EFS:n palveluksessa olleet pastorit vihittiin Ruotsin kirkon papeiksi, mutta heidän tuli jatkossakin toimia EFS:n palveluksessa.[4]
Uudistettu yhteistyösopimus Ruotsin kirkon kanssa astui voimaan vuonna 2009, ja EFS:n toimisto tuli osaksi Ruotsin kirkon kirkkokanslian toimintaa. Myöhemmin EFS:n kanslia on hankkinut omat toimitilat Uppsalassa. Kanslian ja koko säätiön toimintaa johtaa lähetysjohtaja, ja käytännön toiminta tapahtuu seitsemässä alueellisessa piirissä, jotka kattavat koko Ruotsin. Säätiön korkein päättävä elin on vuosikokous.[7]
EFS on jäsenenä Ruotsin kristillisessä neuvostossa (Sveriges Kristna Råd) vuodesta 1992 Ruotsin kirkon jäsenyyden kautta. Vuonna 2020 säätiön paikallisosastoja oli 314 ja jäseniä niissä noin 13 500. Toimintaan osallistui säännöllisesti noin 40 000 henkilöä.[4]
Näkyvimpiä toimintamuotoja on Tukholmassa vuonna 2009 Pyhän Klaaran kirkossa tapahtuva sosiaalinen ja diakoninen toiminta, josta vastaa Evankeliseen isänmaansäätiöön osana kuuluva Pyhän Klaaran kirkon yhdistys Föreningen S:ta Clara kyrka. Toiminta tapahtuu yhteistyössä Tukholman tuomiokirkkoseurakunnan kanssa.[8]
Evankelisen isänmaansäätiön laulukirjana käytetään Ruotsin kirkon virsikirjaa vuodelta 1986, mutta säätiö on julkaissut siihen lisäyksen, jossa on sata virttä. Se korvaa aiemmin käytössä olleen laulukirjan Sionstoner. Vuonna 2003 uudistettu lisäosa on nimeltään Den svenska psalmboken med tillägg. Sen on julkaissut Verbum-kustantamo, ja siitä käytetään usein nimitystä ”Verbums (psalmboks) tillägg". Siinä on 99 virttä ja laulua. Laulujen valikoima ulottuu 1800-luvun suurten herätysten aikojen lauluista 2000-luvun ylistyslauluihin. Kokoelman hyväksyi Evankelisen isänmaansäätiön hallitus, mutta se on yleisesti käytössä Ruotsin kirkon seurakunnissa.[9]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Ruotsalais-suomalainen kirkollisen elämän sanasto. Ruotsinsuomalainen kielilautakunta, (nykyään Ruotsinsuomalainen kielineuvosto) on hyväksynyt käyttöön nimityksen Evankelinen isänmaansäätiö. Ruotsinsuomalainen Kielilautakunta Sverigefinska Språknämnden, 2006.
- ↑ a b Evangeliska fosterlandsstiftelsen. Tietosanakirja osa 10. Tietosanakirja-osakeyhtiö 1917
- ↑ a b Evangeliska fosterlandsstiftelsen Sveriges Kristna Råd. Viitattu 16.11.2020. (ruotsiksi)
- ↑ a b c Historia Evangeliska fosterlandsstiftelsen. Viitattu 16.11 2020. (ruotsiksi)
- ↑ Johannelunds teologiska högskola Evangeliska Fosterlands-Stiftelsen. Viitattu 16.11.2020. (ruotsiksi)
- ↑ Persiska gruppen 16.11.2020. Hammarbykyrkan. Arkistoitu 3.12.2020. (ruotsiksi)
- ↑ organisation Evangeliska fosterlandsstiftelsen. Viitattu 16.11.2020. (ruotsiksi)
- ↑ Sta Clara kyrka Svenska kyrkan. Viitattu 16.11.2020. (ruotsiksi)
- ↑ Per Olof Nisser, Inger Selander, Hans Bernskiöld: Psalmernas väg. Kommentaren till text och musik i Den svenska psalmboken Band 4 Psalmerna 701-800 Psalmer i 2000-talet 801-966, s. 13. Visby: Wessmans musikförlag, 2019. ISBN 978-91-877-877-8. (ruotsiksi)
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Evangeliska fosterlandsstiftelsens 50-åriga verksamhet 1856–1906, 1906
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Evankelinen isänmaansäätiö Wikimedia Commonsissa
- Evangeliska fosterlandsstiftelsenin kotisivu (ruotsiksi)
| ||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||||||||||||||
Text is available under the CC BY-SA 4.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.
