Termospullo on ympäristöstään mahdollisimman hyvin lämpöeristetty pullo, jolla on tarkoitus pitää sen sisällä oleva ruoka tai juoma alkuperäisessä lämpötilassaan. Lämpöeristys on moniosainen: ensinnäkin pulloja on kaksi sisäkkäin. Niiden välissä on tyhjiö, jonka vuoksi lämpöenergian siirtyminen johtumisen ja konvektion avulla on minimoitu. Lisäksi pullot koskettavat toisiaan vain erittäin pieneltä alueelta, jolloin kosketuspintojen kautta tapahtuva lämpötilan muutos on saatu mahdollisimman pieneksi. Lämpösäteilystä johtuva lämpöenergian siirtyminen on minimoitu pinnoittamalla ulomman pullon sisäpinta jollain heijastavalla aineella, esimerkiksi alumiinilla. Sisemmästä pullosta lähtevä lämpösäteily heijastuu näin takaisin. Valtaosa ajan myötä tapahtuvasta lämmön siirtymisestä johtuu pullon rakenteesta: termospullon suuaukon kohdalla tyhjiötä ei ole.

Aikaisemmin termospullon sisäosat olivat usein lasista valmistettuja. Nykyään helposti särkyvä lasi on termospulloissa korvattu toisinaan teräksellä.

Termospullon keksi skotlantilainen kemisti ja fyysikko Sir James Dewar 1892. Sitä käytettiin aluksi vain laboratorioissa, eikä Dewar patentoinut keksintöään. Saksalainen lasinvalmistaja Reinhold Burger ymmärsi keksinnön mahdollisuudet ja haki sille vuonna 1903 patenttia Saksassa.^[1] Ensimmäisen kaupallisen termospullon valmisti Burgerin perustama saksalainen Thermos GmbH vuonna 1904.^[2] Dewarin nimi on jäänyt käyttöön nestemäisten kaasujen säilytysastioissa, joita ei yleensä kutsuta termospulloiksi vaan Dewar-astioiksi, vaikka teknisesti kyse on samasta asiasta.

Sana ”termos” tulee tavaramerkistä ”thermos.” Kreikan kielen ”θερμός” tarkoittaa lämmintä.^[3]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Termospullo Wikimedia Commonsissa