Kahvinkeitin on kodinkone, jolla valmistetaan kahvia uuttamalla johtamalla kuuma vesi jauhettujen kahvinpapujen läpi. Kahvinkeittimiä on erityyppisiä, joista Suomessa tavallisimmissa keittimissä käytetään paperista suodatinpussia, johon annostellun kahvijauheen päälle johdetaan kuuma (92–96 °C) vesi.^[1] Valmis kahvijuoma valuu tarjoilukannuun, jossa se pidetään tarjoilulämpöisenä lämpölevyn avulla. Joissakin malleissa käytetään termoskannua. Ensimmäisen kahvinkeittimen toi markkinoille Siemens AG vuonna 1914.^[2] Ensimmäinen suodatinkahvinkeitin oli vuonna 1954 Saksassa markkinoille tullut Wigomat.^[3] Kahvinkeittimet yleistyivät Suomessa 1970-luvulla.^[4]

Espresso- eli painekeittimessä hienoksi jauhettu kahvi painellaan tiiviisti pieneen metalliseen suodattimeen, johon kuuma vesi johdetaan 4–14 ilmakehän paineella – ihanteellinen paine on noin 9 ilmakehää.

Keittimiin ei katsota kuuluviksi erilaisia kahvipannuja, jotka toimivat ilman omaa sähkömekanismia.

Siemensin tuotua markkinoille ensimmäisen suodatinkahvia valmistavan keittimen vuonna 1914, on toimintaperiaate siitä lähtien ollut samantyyppinen. Vuonna 1965 Melitta alkoi yhteistyössä Widmanin kanssa valmistaa yhtä ensimmäisistä sähkökahvinkeittimistä - kuuluisaa Melitta MA 120:a.^[5] Suodatinkahvinkeittimen kehittänyt Gottlob Widmann u. Söhne GmbH (Wigomat) meni konkurssiin 1983.^[6]

Tyypillinen kahvinkeitin koostuu useasta osasta: vesisäiliöstä, suodatinpidikkeestä, kannellisesta tarjoilukannusta ja sen alla olevasta lämpölevystä. Suodatinsuppiloon laitetaan suodatinpaperi, ja siinä oleva tippalukko on mekaaninen laite, joka estää kahvin valumisen suodatinsuppilosta silloin kun sen alla oleva pannu otetaan pois. Tippalukko on yleinen kahvinkeittimissä; joissain se on manuaalisesti kytkettävä, joissain automaattinen.

Kahvinkeittimen keittovesisäiliö on hieman lämpölevyä ylempänä. Näin vesi pääsee valumaan säiliön pohjassa olevan putken kautta lämpölevyssä olevaan vesikanavaan, jossa on lämmitysvastus. Putkessa on yksisuuntaventtiili, joka estää veden takaisinvirtauksen. Lämpölevyn kanavassa vesi alkaa kiehua, jolloin höyryn paine työntää kanavassa olevan kuumentuneen veden putkea pitkin suodatinpidikkeen yläpuolelle. Kun putki on tyhjentynyt, siinä ei enää ole painetta, ja uutta vettä voi valua säiliöstä lämpölevyn vesikanavaan. Näin jatkuu kunnes vesisäiliö on tyhjä. Vain osa vedestä kiehuu prosessissa, loppu vain kuumenee.

Vesikanavan lämmitysvastus lämmittää myös keittimen lämpölevyä ja näin pitää valmistuneen kahvijuoman lämpimänä niin kauan kuin virta laitteeseen on kytkettynä.

Kahvinkeittimessä syntyvä koriseva ääni johtuu siitä, että vesisäiliöstä lämpölevyn keitinkanavaan valuneet viimeiset vesipisarat täyttävät lämpölevyn kanavan ja puhkeavat höyrystyessään, jolloin höyryä pääsee kumpaankin suuntaan. Samalla ääni myös käytännössä ilmaisee, että juoma on pian valmista.

Kahvinkeittimestä ajoittain kuuluva naksahteleva ääni aiheutuu siinä olevasta lämpökytkimestä, joka estää lämpövastuksen ylikuumenemisen, mutta kytkeytyy takaisin päälle vastuksen jäähtyessä. Tämän ansiosta kahvi pysyy sopivan kuumana.

• 
  Espressokeitin.
• 
  Kahvinkeitin vuodelta 1920 Leipzigin kahvimuseossa.

• Perkolaattori
• Moccamaster

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kahvinkeitin Wikimedia Commonsissa