Sakramentti
Wikipediasta
Sakramentti on kristillisen kirkon pyhä toimitus. Eri kristillisillä kirkoilla on erilaisia sakramentin määritelmiä ja eri määrä sakramentteja. Katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa on seitsemän sakramenttia: kaste, konfirmaatio (vahvistus, mirhavoitelu), pappisvihkimys, avioliitto, ehtoollinen (eukaristia), rippi (parannus, katumus) ja sairaiden voitelu. Protestanttisissa kirkoissa sakramentteja on kaksi tai kolme: kaste ja ehtoollinen ja mahdollisesti rippi.[1][2]
Alkuperä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Latinan kielen sana sacramentum tarkoitti alun perin sotilaan lippuvalaa tai riitapuolten pyhäkköön jättämää panttia. Vastaava kreikan sana on mysterion (μυστήριον), salaisuus.[1]
Sakramentit eri kirkkokunnissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Katolisen kirkon sakramentit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Katolisessa kirkossa on seitsemän sakramenttia: kaste, vahvistus (konfirmaatio), palveluvirka (papiksi vihkiminen), avioliitto, eukaristia (ehtoollinen), parannuksen sakramentti (rippi) ja sairaiden voitelu.[3][1]
Ortodoksisen kirkon sakramentit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ortodoksisessa kirkossa sakramenttien lukumäärä ei ole vakiintunut, mutta sakramenteiksi luetaan samat toimitukset kuin katolisessa kirkossakin: kaste, mirhavoitelu (konfirmaatio), ehtoollinen, katumus (rippi), pappeus (pappisvihkimys eli vihkimyssakramentti[1]), avioliitto ja sairaanvoitelu. Lisäksi sakramentteina on aiemmin pidetty muun muassa hautausta, vedenpyhitystä, mirhan valmistusta, munkiksi tai nunnaksi vihkimystä ja kirkon vihkimistä.[4]
Ortodoksisessa kirkossa sakramentit – joita nimitetään mysteerioiksi tai mysteereiksi – ovat armon näkyviä välikappaleita, joiden kautta ja avulla ihmiset saavat Pyhän Hengen lahjan. Mikään kirkolliskokous ei ole määritellyt eikä vahvistanut ortodoksisen kirkon mysteerioitten lukumäärää.[5]
Evankelis-luterilaisen kirkon sakramentit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Luterilainen reformaatio piti sakramentteina kastetta ja ehtoollista. Luterilaisessa kirkossa sakramenteiksi on määritelty vain ne toimitukset, jotka kirkko katsoo Jeesuksen asettaneen. Augsburgin tunnustus mainitsee sakramenteista puhuessaan myös ripin.[1][6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Hakusana sakramentti teoksessa Spectrum tietokeskus: 16-osainen tietosanakirja. 10. osa, Rad–Sio, s. 373–373. Helsinki: WSOY, 1979. ISBN 951-0-07249-4.
- ↑ Suomalainen tietosanakirja 7, reun–tamm. Espoo: Weilin + Göös, 1993. ISBN 951-35-4478-8.
- ↑ McCabe, Herbert: Mitä katolinen kirkko opettaa: Uusi katekismus, s. 20. (The Teaching of the Catholic Church: A New Catechism of Christian Doctrine, 1986.) Suomentanut Pentti Laukama. Helsinki: Katolinen tiedotuskeskus, 1987. ISBN 951-9386-50-5.
- ↑ Piispa Arseni: Ortodoksinen sanasto, s. 193–194. Helsingissä: Otava, 1999. ISBN 951-1-15657-8.
- ↑ Ortodoksinen sanasto, s. 193.
- ↑ Augsburgin tunnustus. Suomentanut Olavi Castrén. Pieksämäki: Suomalainen teologinen kirjallisuusseura, 1961.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen evenkelis-luterilaisen kirkon katekismus: Sakramentit (Arkistoitu – Internet Archive).
- Suomen ortodoksinen kirkko, sakramentit.
- Sakramentit. Ortodoksi.net.
- Ev.lut. Tunnustuskirjat, Augsburgin tunnustuksen puolustus: Sakramenttien luku ja käyttö (Arkistoitu – Internet Archive)
Text is available under the CC BY-SA 4.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.
