Perikoreesi
Wikipediasta
Perikoreesi (m.kreik. περιχώρησις, perikhōrēsis, lat. circumincessio, 'keskinäinen toisensa läpäiseminen') on kristinuskon teologian käsite. Trinitaarinen perikoreesi liittyy kolminaisuusoppiin, kristologinen perikoreesi oppiin Kristuksesta.[1]
Kolminaisuusopissa perikoreesi viittaa Isän, Pojan ja Pyhän Hengen suhteeseen. Nämä kolme persoonaa ikään kuin läpäisevät toisensa säilyttäen samalla identiteettinsä. Perikoreesi-ajatuksesta seuraa käsite appropriaatio eli jollekin ominaiseksi lukeminen: jumaluuden eri ominaisuudet ja teot luetaan liitetään kukin yhteen tiettyyn kolminaisuuden persoonaan.[2]
Kristologisessa perikoreesissa on kyse Kristuksen jumalallisen ja inhimillisen luonnon vastaavanlaisesta keskinäisestä suhteesta.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Teinonen, Seppo A.: Teologian sanakirja, s. 252. 2. painos. Kirjapaja, 1999.
- McGrath, Alister E.: Kristillisen uskon perusteet. 2. tarkistettu painos. Kirjapaja, 1999.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Text is available under the CC BY-SA 4.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.
Cover photo is available under {{::mainImage.info.license.name || 'Unknown'}} license.
Cover photo is available under {{::mainImage.info.license.name || 'Unknown'}} license.
Credit:
(see original file).
