Jouhisorsa
Wikipediasta
| Jouhisorsa | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Sorsalinnut Anseriformes |
| Heimo: | Sorsat Anatidae |
| Suku: | Sorsat Anas |
| Laji: | acuta |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Anas acuta |
|
 Jouhisorsan levinneisyys. Vaaleanvihreä pesimisalueet, sininen talvehtimisalueet, tummanvihreä ympärivuotisesti. |
|
| Katso myös | |
Äänitiedostojen kuunteluohjeet
Jouhisorsa (Anas acuta) on sorsalintu.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jouhisorsanaaras on n. 55 cm pitkä. Pitkästä pyrstöstä johtuen koiraan pituus on 70–75 cm. Muodoltaan jouhisorsa on hoikka ja pitkäkaulainen. Juhlapukuisella koiraalla on suklaanruskea pää, harmaa ruumis, valkea kaula ja rinta sekä pitkät pyrstöjouhet. Nokka on yksivärisen siniharmaa. Naaras ja nuori sekä eklipsipukuinen koiras muistuttavat muita puolisukeltajasorsia, mutta ovat tasaisemman vaaleanruskeita ilman selviä tumman ja vaalean vaihteluita. Solakka ja pitkäkaulainen muoto on hyvä tuntomerkki.
Vanhin suomalainen rengastettu jouhisorsa on ollut 10 vuotta 2 kuukautta ja 1 päivää vanha. Euroopan vanhin oli hollantilainen, 27 vuotta ja 5 kuukautta vanha sorsa.
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jouhisorsia esiintyy aina Ahvenanmaan saaristosta pohjoisimpaan Lappiin. Etelä-Suomessa se on pesivänä harvinainen. Euroopassa pesii 23 000 – 33 000 paria, joista n. 20 000—30 000 Suomessa, Britanniassa 8–42 paria. Venäjällä pesii 150 000 – 300 000 ja Turkissa 500 – 1 000 paria. Euroopan unionin alueella pesivistä jouhisorsista noin 95 prosenttia pesii Suomessa. Vaarantuneisuudestaan huolimatta jouhisorsa on Suomessa riistalintu.
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jouhisorsa esiintyy yleisesti kesäisin avoimilla alueilla kuten preerioilla, maatiloilla, tundrilla ja lähellä vettä sekä muuttoaikoina ja talvisin rantahetteiköillä, marskimailla, järvillä ja tulvivilla pelloilla.[3]
Suomessa jouhisorsat viihtyvät Lapin aapasoilla sekä Perämeren rannoilla ja saaristoissa. Maan eteläosissa jouhisorsia voi tavata myös harvalukuisena hyviltä lintujärviltä.
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jouhisorsa rakentaa pesänsä avoimeen paikkaan pintakasvillisuuden suojaan suolle tai niitylle, ulkoluodoilla myös pensaan alle. Naaras munii huhti-elokuussa 7–10 vaaleanvihreää munaa ja hautoo niitä 22–23 vuorokautta. Jouhisorsan poikaset oppivat lentämään noin seitsemän viikon ikäisinä. Poikaset ovat pesäpakoisia, eli ne etsivät hyvin varhain itse oman ravintonsa, vaikka kulkevatkin poikueena naaraan seurassa.
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jouhisorsan pääasiallista ravintoa ovat vesikasvien osat, nilviäiset ja vesihyönteiset. Suomessa rehevillä vesillä tehdyn tutkimuksen mukaan jouhisorsat söivät puolet eläin- ja puolet kasvisravintoa. Eläimistä sille maistuivat kotilot, vesisiirat, korentojen toukat ja simpukat. Kasvisravintoa olivat viljat ja pikkulimaska.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ BirdLife International: Anas acuta IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 3.6.2014. (englanniksi)
- ↑ Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 565. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3. Teoksen verkkoversio (viitattu 14.8.2021).
- ↑ Northern Pintail Audubon. 13.11.2014. Viitattu 30.3.2021. (englanniksi)
- ↑ Veli-Matti Väänänen & Petri Nummi: Sorsasapuskan salat - ravintotutkimukset apuna kosteikoiden kunnostuksessa 2004. Metsästäjä. Arkistoitu 13.10.2013. Viitattu 12.10.2013.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen lintu-opas 2005, WSOY Pertti Koskimies
- Jouhisorsa Lintukuva-verkkopalvelussa
- LuontoPortti: Jouhisorsa (Anas acuta)
- ITIS: Anas acuta (englanniksi)
|
Text is available under the CC BY-SA 4.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.
