Frans Oskar Lilius
Suomen oikeusministeri
Cajanderin hallitus[1] 2.6.1922 – 14.11.1922 Cajanderin II hallitus[2] 18.1.1924 – 31.5.1924 Tulenheimon hallitus[3] 31.3.1925 – 31.12.1925
Edeltäjä	Albert von Hellens[4] Elias Sopanen[5] Albert von Hellens[6]
Seuraaja	Otto Åkesson[5] Albert von Hellens[6] Urho Castrén[7]
Kansanedustaja
1.2.1911–31.10.1917[8]
Henkilötiedot
Syntynyt	15. huhtikuuta 1871 Messukylä
Kuollut	12. joulukuuta 1928 (57 vuotta) Helsinki
Ammatti	asianajaja
Tiedot
Puolue	Nuorsuomalainen puolue
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Frans Oskar Lilius (15. huhtikuuta 1871 Messukylä – 12. joulukuuta 1928 Helsinki) oli suomalainen juristi, senaattori, korkeimman oikeuden jäsen ja kolminkertainen oikeusministeri.^[8]

Liliuksen vanhemmat olivat varatuomari Frans Emil Lilius ja Mathilda Maria Hildén. Hän pääsi ylioppilaaksi 1890, suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon 1892 ja lakitieteen kandidaatin tutkinnon 1896. Varatuomarin arvon hän sai 1899 ja suoritti lakitieteen lisensiaatin ja tohtorin tutkinnot 1903. Liliuksen väitöskirjan nimi oli Testamentin muodosta.

Lilius työskenteli senaatin oikeus- ja talousosaston kopistina 1900–1904, senaatin oikeusosaston kanslistina 1904–1908, protokollasihteerinä 1908–1917 ja lainvalmistelukunnan jäsenenä 1907–1912. Hän toimi myös valtiopäivien laki- ja talousvaliokunnan sihteerinä 1900, talousvaliokunnan sihteerinä 1904–1905 ja Lakimies-lehden toimitussihteerinä 1904–1917. Lehden päätoimittaja hän oli 1918–1920. Lilius oli senaattori ja oikeusosaston jäsen 1917–1918 sekä korkeimman oikeuden jäsen eli oikeusneuvos 1918–1928.

Lilius valittiin nuorsuomalaisen puolueen kansanedustajaksi Turun läänin pohjoisesta vaalipiiristä vuosiksi 1911–1917. Hän oli eduskunnan lakivaliokunnan ja toimitusvaliokunnan puheenjohtaja vuonna 1914. Oikeusministerinä Lilius toimi Cajanderin I hallituksessa 1922, Cajanderin II hallituksessa 1924 ja Tulenheimon hallituksessa 1925, kaikissa tapauksissa ammattiministerinä.

Lilius osallistui myös moniin valtion komiteoihin ja toimi Suomalaisen lakimiesyhdistyksen varapuheenjohtajana ja puheenjohtajana. Hän oli myös Kansanvalistusseuran johtokunnan jäsen ja rahastonhoitaja. Naimattomana kuollut Lilius määräsi testamentissaan varsin huomattavia summia sivistystarkoituksiin.

• Lilius (suku)

• Heikinheimo, Ilmari: Suomen elämäkerrasto, s. 457. Helsinki: WSOY, 1955.

Auktoriteettitunnisteet Kansainväliset ISNI Kansalliset Suomi (KANTO) Henkilöt Kansallisbiografia Eduskunta Uppslagsverket Finland Biografiasampo Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899