Pekka (Peter, Pietari) Paavolainen (30. joulukuuta 1868 Kivennapa – 12. tammikuuta 1930 Kivennapa) oli suomalainen henkikirjoittaja, varatuomari ja kansanedustaja.^lähde?

Paavolaisen vanhemmat olivat maakauppias Pietari Paavolainen (1846–1902) ja Maria Kääpä (1847–1906). Hän pääsi ylioppilaaksi Viipurin lyseosta 1888 ja suoritti Helsingin yliopistossa kameraalitutkinnon 1890 ja yleisen oikeustutkinnon 1893. Paavolainen sai varatuomarin arvon 1897.^lähde?

Paavolainen toimi Suomen senaatin talousosaston ylimääräisenä kopistina vuodesta 1890 ja oli sittemmin Äyräpään kihlakunnan henkikirjoittajana 1899–1913 ja 1917–1930. Hän joutui välillä eroamaan henkikirjoittajan virasta Suomen kenraalikuvernöörin painostuksesta 1913. Paavolainen toimi lisäksi Rajajoen hoitoalueen metsäkasöörinä 1900–1907 ja 1913–1923, Kivennavan seurakunnan kirkonisännöitsijänä 1902–1906 sekä Viipurin läänin maatalouskomissionin sihteerinä 1907–1909. Hän oli vuonna 1910 senaatin määräämänä Suomen valtion edustajana Suomenlahden ja Laatokan välisen rajan rajankäynnissä ja kuului 1910-luvun alussa jäsenenä Kivennavan ja Uudenkirkon kuntien yhdistämistä Pietarin kuvernementtiin vastustaneeseen adressitoimikuntaan.^lähde?

Paavolainen oli nuorsuomalaisen puolueen ja vuodesta 1918 kokoomuspuolueen kansanedustajana 1914–1919 edustaen Viipurin läänin itäistä vaalipiiriä. Hän oli presidentin valitsijamiehenä vuoden 1925 presidentinvaaleissa.^lähde?

Pekka Paavolainen oli naimisissa vuodesta 1894 Alice Laura Helena Löfgrenin kanssa. Heidän lapsiaan olivat kirjailija Olavi Paavolainen (1903–1964) ja diplomi-insinööri, vuorineuvos Lauri Paavolainen (1899–1958).^[1][2][3] Pekka Paavolaisen veli oli kansanedustaja Erkki Paavolainen (1890–1960).^[4]

Auktoriteettitunnisteet: Henkilöt Eduskunta