Ennakkoluulo
Wikipediasta
Ennakkoluulo on virheellinen ja joustamaton yleistys, josta seuraa vastenmielisyys jotain kohdetta, kuten ihmisryhmää, kohtaan.[1]
Määritelmiä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ennakkoluulojen tutkimuksen klassikko[2] yhdysvaltalainen psykologi Gordon Allport määritteli ennakkoluulon suotuisaksi tai epäsuotuisaksi tunteeksi henkilöä tai asiaa kohtaan ennen kuin siitä on saatu kokemusta, tai vastaavaksi tunteeksi henkilöä tai asiaa kohtaan, joka ei perustu todelliseen kokemukseen.[3] Hänen mukaansa etninen ennakkoluulo perustuu virheelliseen ja joustamattomaan yleistykseen. Se voi olla paitsi tunne, myös ilmaisu, ja se voi kohdistua ryhmään kokonaisuutena tai yksilöön sillä perusteella, että hän kuuluu kyseiseen ryhmään.[4]
Sosiaalipsykologi Rupert Brown (2010) katsoo, että ennakkoluulon ei tarvitse olla virheellinen, irrationaalinen tai kielteinen käsitys. Hänen mukaansa ennakkoluulo on ”mikä tahansa asenne, tunne tai käyttäytyminen jonkin ryhmän jäseniä kohtaan, joka sisältää suoraan tai epäsuorasti jotain kielteisyyttä tai vastenmielisyyttä kyseistä ryhmää kohtaan.” Epäsuoralla kielteisyydellä Brown tarkoittaa johonkin vähäpätöiseen ominaisuuteen kohdistuvaa myönteistä mutta holhoavaa asennetta, jonka avulla ryhmää pidetään alisteisessa asemassa.[5]
Kohde
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ennakkoluulo voi perustua stereotypiaan, jolla tarkoitetaan johonkin ryhmään liitettäviä ominaisuuksia.[6] Ennakkoluuloisuus jotain ryhmää kohtaan voi perustua esimerkiksi etnisyyteen, kansallisuuteen, kulttuuriin, uskontoon tai seksuaaliseen suuntautumiseen. Ennakkoluulot ja niiden ilmenemistavat, kuten syrjintä, eivät kohdistu kaikkialla samoihin ryhmiin, vaan ne kytkeytyvät omaan sosiaaliseen ja historialliseen kontekstiinsa. Sama ryhmä voi yhtäällä olla ennakkoluulojen kohteena ja toisaalla itse edustaa syrjivää osapuolta.[7]
Ennakkoluuloisuudella on todettu usein olevan kohteeseensa kielteinen vaikutus, joka voi vaihdella pienestä epämukavuuden tunteesta suureen kärsimykseen. Ennakkoluulon kohde saattaa sisäistää itseensä kohdistuvat stereotypiat ja muodostaa kielteisen minäkuvan, joka ilmenee heikkona itsetuntona.[8]
Ilmeneminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ennakkoluulot ovat tavallisesti kielteisiä. Myönteisestä ennakkoluulosta on kyse esimerkiksi silloin, kun joidenkin etnisten ryhmien jäsenten odotetaan olevan erityisen hyviä fyysisten tai kulttuuristen ominaisuuksiensa perusteella.[9]
Kielteisen ennakkoluuloisuuden ilmenemismuodot voivat vaihdella lievästä paheksunnasta kiihkoiluun. Ennakkoluuloisuus saattaa johtaa jonkinlaiseen toimintaan ryhmän jäseniä kohtaan, kuten välttelyyn, vitsailuun, syrjintään tai väkivaltaan. Ennakkoluuloja voidaan myös käyttää syrjinnän oikeutuksena.[10]
Syyt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ennakkoluuloisuutta on yritetty selittää erilaisilla teorioilla. Vanhan teorian mukaan ennakkoluuloisuus on synnynnäinen ja vaistomainen reaktio vieraisiin ihmisryhmiin. Syntipukkiteorian mukaan ryhmien välinen vihamielisyys on seurausta henkilökohtaisesta turhautumisesta: aggressiolle löydetään purkautumiskohteeksi syntipukki, joka on usein heikommassa asemassa oleva ihmisryhmä. Ennakkoluuloja voidaan oppia jo lapsuuden sosialisaatioprosessissa vanhemmilta, opettajilta ja ystäviltä. Myös yksilön henkilökohtaisten ominaisuuksien on arveltu vaikuttavan hänen ennakkoluuloisuuteensa; esimerkiksi Adorno väitti ennakkoluuloisuuden olevan ominaista vain autoritaarisille persoonallisuuksille. Ennakkoluulojen kehittymiseen yksilössä uskotaan vaikuttavan myös häntä ympäröivän yhteiskunnan ja kulttuurin normit.[11]
Sosiaalipsykologian kognitiivisessa tutkimussuuntauksessa ennakkoluuloisuus käsitetään pitkälti seuraukseksi ihmisen normaaleista kognitiivisista prosesseista, kuten taipumuksesta jaotella asioita ja ihmisiä luokkiin, ja sen jälkeen liioitella näiden luokkien keskinäisiä eroja ja sisäistä samankaltaisuutta.[1]
Torjunta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ennakkoluuloja pyritään vähentämään esimerkiksi parantamalla ryhmien välisiä suhteita, lisäämällä tiedottamista ja koulutusta, välttämällä yksilöiden luokittelemista sekä luomalla kontakteja ryhmien välille (niin sanottu kontaktihypoteesi).[12]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Brown, Rupert: Prejudice: Its Social Psychology. Wiley-Blackwell, 2010. ISBN 978-1-4051-1306-9.
- Helkama, Klaus et al.: Johdatus sosiaalipsykologiaan. Edita, 2020. ISBN 978-951-37-7798-2.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Helkama et al. 2020, s. 292–293.
- ↑ Stålström, Olli: Homoseksuaalisuuden sairausleiman loppu, s. 23. Valopaino Oy, 1998. ISBN 951-662-716-1.
- ↑ Allport, Gordon: The Nature of Prejudice, s. 6. Perseus Books Publishing, 1979. ISBN 0-201-00179-9. (englanniksi)
- ↑ Brown 2010, s. 4.
- ↑ Brown 2010, s. 4–7.
- ↑ Helkama et al. 2020, s. 147.
- ↑ Helkama et al. 2020, s. 291–292.
- ↑ Helkama et al. 2020, s. 297.
- ↑ Helkama et al. 2020, s. 293–294.
- ↑ Helkama et al. 2020, s. 294–295.
- ↑ Helkama et al. 2020, s. 300–301.
- ↑ Helkama et al. 2020, s. 309–315.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ennakkoluulo Wikimedia Commonsissa
Text is available under the CC BY-SA 4.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.
