Oikofobia (kreik. oîkos, 'talo, kotitalous' + phóbos, 'pelko') tarkoittaa inhoa tai vastenmielisyyttä omaa kulttuuria kohtaan.^[2][3] Sana on ksenofobian vastakohta^[4] ja alkoi yleistyä 2010-luvulla.^[5] Käsitteen loi englantilainen filosofi Roger Scruton, joka sillä tarkoitti samaa kuin George Orwell käsitteellä "negatiivinen nationalismi", jota hän katsoi esiintyvän progressiivisten englantilaisten intellektuellien keskuudessa.^[6] Roger Scruton luonnehtii amerikkalaista oikofobiaa niin, että se suhtautui myönteisesti vähemmistökulttuureihin, alkuperäiskulttuureihin ja "sorrettuihin" ryhmiin, mutta ei suvainnut amerikkalaista kulttuuria.^[2]

Benedict Beckeld antaa oikofobiasta esimerkiksi San Franciscon koululautakunnan päätöksen poistaa Georg Washingtonia esittävä muraali koulun seinästä Georg Washingtonin edustaman rasismin takia.^[4][7]

Benedict Beckeldin mukaan oikofobia oman kulttuurin inhoamisena ilmentää historiankulkua, missä alkuvaiheen edistyksen jälkeen yhteiskunta vajoaa kohti itsehalveksuntaa ja rappiota.^[4] Tämän kaltaisia teorioita on historian kuluessa esitetty useita.

Valtion rapistumista kuvasi Platon 300-luvulla eaa. teoksen Valtio kahdeksannessa dialogissa. Demokraattisessa valtiossa vapauden henki ulottuu kaikkialle, jolloin lapset eivät enää kunnioita vanhempiaan, muukalaiset ovat samanarvoisia kansalaisten kanssa, eläimet ihmisten kanssa ja opettajat pelkäävät ja mielistelevät oppilaitaan, jotka halveksivat opettajiaan. "Riemusaatossa ja seppelpäin saapuvat paikalle röyhkeys ja mielivalta, hillittömyys ja häpeämättömyys." Vapauden loputon kasvu johtaa mullistukseen jossa demokratia korvautuu tyrannian paluulla. ^[8] Patologinen käsitys vapaudesta ja tasa-arvosta johtaa auktoriteetin katoamiseen, minkä myötä hiipuu lojaalisuus myös omaa sivilisaatiota kohtaan.^[9]

Samanlaista kehitystä kuvasi Ibn Khaldun 1300-luvulla teoksessa Muqaddimah. Hänen mukaansa sivilisaatio rappeutuu, kun miehet muuttuvat naisten ja lasten kaltaisiksi. Kun Jumala haluaa tuhota valtakunnan, ensimmäinen asia, jonka hän poistaa, on ihmisten välinen kunnioitus. Barbaarivalloitus tekee tällaisesta yhteiskunnasta lopun, mutta sen pohjalta syntyy uusi järjestys, missä uskonto palautetaan entiseen asemaansa.^[10]

Pessimististä ja syklistä historiakuvaa edustaa Länsimaiden perikadon kirjoittaja Oswald Spengler.^[11]

Ruotsalais-amerikkalainen filosofi^[6] Benedict Beckeld julkaisi vuonna 2022 teoksen Western Self-contempt. Oikophobia in the Decline of Civizations. Beckeld näkee sivilisaatioiden historian syklisenä liikkeenä, jossa kulttuurit kehittyvät muihin vihamielisesti suhtautuvasta ksenofobiasta kukoistusvaiheen kautta loppuaikojen itseinhoon. Oikofobinen vaihe on myös länsimaisen kulttuurin kehityksen viimeinen askelma. Kulttuurin kukoistusvaiheessa luotu vauraus on tällöin synnyttänyt joutilaan luokan, joka ei enää joudu taistelemaan olemassaolostaan. Toimettomuudessaan se alkaa sotimaan omaa kulttuuriaan vastaan, mikä johtaa yhteiskunnan hajoamiseen keskenään sotiviksi eturyhmiksi. Beckeld katsoo kehityksen väistämättömäksi, eikä sitä hänen mielestään voi kuin hidastaa. ^[11] Beckeldin ajatukset vastaavat Platonin esittämää kuvausta^[8] iloisen elämän rappeuttamasta yhteiskunnasta.

• Valkoinen hauraus

• Beckeld, Benedict: 'Oikophobia': Our Western Self-Hatred (Vaatii kirjautumisen) Quillot. 7.10.2019. Viitattu 15.7.2023.
• Beckeld, Benedict: Western Self-contempt. Oikophobia in the Decline of Civizations. Cornell University Press, 2022. ISBN 9781501763182.
• Ronald M. Doctor - Ada P. Kahn - Christine A. Adamec: The Encyclopedia of Phobias, Fears, and Anxieties. 3rd Edition. Facts On File Inc, 2008. ISBN 978-0816064533. Google books.
• Ibn Khaldun: The Muqaddimah. An Introduction to History. Princeton University Press, 2015. ISBN 978-0-691-16628-5. Teoksen verkkoversio.
• Platon: Valtio. Teoksessa Platon: Teokset. Neljäs osa.. Suomentanut Marja Itkonen-Kaila. Otava, 1999. ISBN 951-1-15895-3.
• Scruton, Roger: Oikophobia. The Journal of Education, 1993, 175. vsk, nro 2, s. 93-98. Vaatii kirjautumisen.