Puolisukeltajat
Wikipediasta
| Puolisukeltajat | |
|---|---|
 Sinisorsa (Anas platyrhynchos) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Sorsalinnut Anseriformes |
| Heimo: | Sorsat Anatidae |
| Alaheimo: |
Puolisukeltajat Anatinae[1] Leach, 1820 |
| Suvut | |
|
|
| Katso myös | |
Puolisukeltajat (Anatinae) ovat sorsien (Anatidae)[1] heimoon kuuluvia lintuja, jotka syövät ruokaa veden pohjasta pitämällä takaruumiinsa pinnalla.[2] Puolisukeltajat etsivät yleensä ravintoa veden pohjalta matalista rantavesistä. Suurin osa puolisukeltajien ravinnosta koostuu levistä, selkärangattomista ja vesikasveista. Syvemmällä avovedessä ruokailevat puolestaan kokosukeltajat, jotka käyttävät ravinnokseen joko pieniä kaloja tai pohjaeläimiä. Ravintoa hakiessaan ne sukeltavat kokonaan veden pinnan alle.
Puolisukeltajat viihtyvät rehevissä vesissä. Matalat, runsaskasvustoiset rantavedet tarjoavat ravinnon monille vesilinnuille, kahlaajille sekä runsaalle rantalinnustolle. Vesilinnuista puolisukeltajat hakevat ravintonsa matalista rantavesistä ja pintakasvillisuuden seasta. Puolisukeltajilla on yleensä leveä ”siivilänokka”, jonka läpi ne seulovat syötäviä aineksia.
Kokosukeltajan ja puolisukeltajan erottaa paitsi sukellustavasta myös lentoonlähtötavasta. Kokosukeltaja juoksee pitkin veden pintaa, kun puolisukeltaja ponnahtaa lentoon suoraan vedestä.[2]
Puolisukeltajista sinisorsa talvehtii useissa Suomen kaupungeissa. Sorsista puolisukeltajiin kuuluvat myös jouhisorsa, tavi, lapasorsa, haapana, heinätavi, harmaasorsa ja ristisorsa.
Puolisukeltajan ruumiinrakenne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jalat sijaitsevat vartalon keskiosassa, jonka takia ne pystyvät liikkumaan melko hyvin myös maalla. Puolisukeltajat ovat myös pyöreämuotoisempia kuin kokosukeltajat ja niiden nokka ei ole niin terävä.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b ITIS Report ITIS. Viitattu 9.2.2013.
- ↑ a b Laine, Lasse J.: Suomalainen Lintuopas, s. 22. WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-26894-0.
|
Text is available under the CC BY-SA 4.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.
