Aitohunajakukka
Wikipediasta
| Aitohunajakukka | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
| Lahko: | Boraginales |
| Heimo: | Lemmikkikasvit Boraginaceae |
| Alaheimo: | Hydrophylloideae |
| Suku: | Hunajakukat Phacelia |
| Laji: | tanacetifolia |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Phacelia tanacetifolia |
|
| Katso myös | |
Aitohunajakukka (Phacelia tanacetifolia) on hunajakukkien sukuun kuuluva yksivuotinen ruohokasvi. Hunajakukat sijoittuvat lemmikkikasvien heimoon. Aiemmin aitohunajakukka on luettu sievikkikasvien (Hydrophyllaceae) heimoon, mutta uudemmassa luokittelussa sievikkikasvit on sisällytetty lemmikkikasveihin alaheimoksi.
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aitohunajakukka kasvaa 20–60 senttimetriä korkeaksi. Varsi on pysty ja hapsi- ja nystykarvainen. Kierteisesti sijaitsevat lehdet ovat kahteen kertaan parijakoiset tai pariosaiset, liuskat ovat hammaslaitaisia. Lehden lapa on kooltaan 2–8 cm pitkä. Kukinto on hyvin tiheä, toispuolinen latvakiehkura. Kukat ovat kaksineuvoisia, lyhytperäisiä ja väriltään yleensä sinisiä. Teriö on ratasmainen ja kooltaan 6–9 millimetriä, heteet ovat hyvin pitkäpalhoisia. Aitohunajakukka kukkii Suomessa heinä–syyskuussa. Kasvin hedelmänä on kota.[1]
Lajin lehdet muistuttavat pietaryrtin eli rohtopietaryrtin lehtiä, minkä takia sen on saanut tieteellisen nimensä tanacetifolia, joka viittaa sukuun Tanacetum eli pietaryrtit.[2]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aitohunajakukka on alun perin kotoisin läntisestä Pohjois-Amerikasta.[3] Eurooppaan laji on tuotu viljelykasviksi. Suomessa aitohunajakukkaa tavataan villiintyneenä satunnaisesti Kemin korkeudelle saakka.[1][4]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomessa aitohunajakukka tavataan viljelyjäänteenä ja joskus myös tulokkaana kasvimailla ja pelloilla.[1] Villiintyneenä laji viihtyy muun muassa tienpientareilla ja joutomailla.[2]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aitohunajakukka on erittäin hyvä mesikasvi. Sen vuoksi sitä viljellään muun muassa hunajantuotantoa varten.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio, 4. uudistettu painos. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
- Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, 2. painos. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H.. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Retkeilykasvio 1998, s. 348.
- ↑ a b c Den virtuella floran: Honungsfacelia (ruotsiksi) Viitattu 28.3.2011.
- ↑ Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 487.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Aitohunajakukan levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 28.3.2011.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kasviatlas 2020: Aitohunajakukan levinneisyys Suomessa.
- Luontoportti: Aitohunajakukka (Phacelia tanacetifolia)
- ITIS: Phacelia tanacetifolia (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Phacelia tanacetifolia (englanniksi)
|
Text is available under the CC BY-SA 4.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.
