Vilhelmiina (Alankomaat)
Wikipediasta
| Vilhelmiina | |
|---|---|
 Vilhelmiina 1940-luvun loppupuolella. | |
| Alankomaiden kuningatar | |
| Valtakausi | 23. maaliskuuta 1890 – 4. syyskuuta 1948 |
| Edeltäjä | Vilhelm III |
| Seuraaja | Juliana |
| Syntynyt |
31. elokuuta 1880 Haag, Alankomaat |
| Kuollut |
28. marraskuuta 1962 (82 vuotta) Apeldoorn, Alankomaat |
| Puoliso | prinssi Henrik |
| Lapset | Juliana |
| Koko nimi | Wilhelmina Helena Pauline Maria |
| Suku | Orania-Nassau |
| Isä | Vilhelm III |
| Äiti | Emma |
| Uskonto | protestantti |
| Nimikirjoitus |
 |
Vilhelmiina (koko nimi Wilhelmina Helena Pauline Maria, 31. elokuuta 1880 – 28. marraskuuta 1962) oli Oranje-Nassaun prinsessa. Vilhelmiina oli Alankomaiden kuningatar vuosina 1890–1948.[1]
Varhaiset vuodet ja perhe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vilhelmiina syntyi kuningas Vilhelm III:n ja tämän toisen vaimon, kuningatar Emman tyttäreksi. Vilhelmiinan suhdetta vanhempiinsa, erityisesti isäänsä, joka oli 63-vuotias Vilhelmiinan syntyessä, on kuvattu lämpimäksi. Kuningas Vilhelmin kuoltua Vilhelmiinan ollessa kymmenvuotias kuningatar Emma toimi sijaishallitsijana Vilhelmiinan 18-vuotissyntymäpäivään asti.[2]
Vilhelmiina kruunattiin Alankomaiden kuningattareksi 18-vuotissyntymäpäivänään 31. elokuuta 1898. Vuonna 1901 Vilhelmiina avioitui prinssi Henrikin kanssa.[1] Avioliittoa on kuvattu onnettomaksi ja prinssi Hendrikiä alkoholisoituneeksi playboyksi, jolla oli useita aviottomia lapsia. Pariskunnan ainoan lapsen, Julianan, syntymää vuonna 1909 pidettiin ihmeenä.
Hallitsijana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vilhelmiinaa pidettiin voimakastahtoisena hallitsijana, jonka suorapuheisuutta ja vakaumuksellista toimintaa ihailtiin laajasti niin Alankomaissa kuin laajemminkin maailmalla. Vain 20-vuotiaana vuonna 1900 Vilhelmiina määräsi alankomaalaisen sota-aluksen pelastamaan vaikeuksiin joutuneen Transvaalin presidentin, Paul Krugerin.[3] Tämä teko erityisesti kasvatti kuningattaren mainetta kansainvälisesti.
Vilhelmiina perehtyi myös liike-elämään. Vilhelmiina oli ensimmäinen nainen, joka kokosi yli miljardin dollarin henkilökohtaisen omaisuuden, lähinnä sijoituksista Yhdysvalloissa ja öljy-yhtiöissä.[4][5] Alankomaiden kuningasperhe on yhä yksi Royal Dutch Shellin suurimmista osakkeenomistajista.
Ensimmäinen maailmansota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alankomaat pysytteli puolueettomana ensimmäisessä maailmansodassa, mutta maan läheiset kauppasuhteet Saksan kanssa pakottivat Yhdistyneen kuningaskunnan laivaston saartamaan alankomaalaisia satamia heikentääkseen maan mahdollisuuksia käydä kauppaa Saksan kanssa.
Sodan lopulla Alankomaissa syntyi levottomuuksia Venäjän vallankumouksen innoittamana. Vilhelmiinan nauttimaa kansansuosiota pidetään osasyynä levottomuuksien taltuuntumiseen.
Sotien välinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alankomaiden talous kukoisti maailmansotien välisenä aikana. Myös Vilhelmiinan henkilökohtainen valta saavutti huippunsa silloin ja hänellä sekä kuningasmielisellä pääministeri Hendrik Colijnilla oli läheinen yhteistyösuhde. Vilhelmiina suhtautui varauksellisesti parlamentaariseen hallitusmuotoon ja osallistui läheisesti valtion asioiden hoitoon.
Toinen maailmansota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saksa valloitti Alankomaat 10. toukokuuta 1940 ja kuningatar perheineen pakeni Englantiin kolme päivää myöhemmin. Kuningatar itse vastusti siirtymistä maanpakoon ja oli määrännyt sihteerinsä ampumaan hänet mikäli saksalaiset saapuisivat. Kuningatar saatiin kuitenkin vakuuteltua siirtymään miehittämättömälle Zeelandin alueelle, jossa kuningatar yritti koordinoida vastarintaa saksalaisia vastaan. Kuningtar ja maan hallitus kuitenkin evakuoitiin ja Vilhelmiina muodosti pakolaishallituksen Lontoossa.
Sodan aikana Vilhelmiina tuli tunnetuksi radiolähetyksistä, joissa hän puhui kansalleen. Tämän Radio Oranje -kanavan toiminnasta vastasi BBC ja jokainen lähetys aloitettiin samalla ilmoituksella: "tämä on Radio Oranje, sodassa olevien Alankomaiden ääni". Radion kautta lähetettiin myös salattuja viestejä Alankomaissa toimivalle vastarintaliikkeelle.[6]
Sodan jälkeen Vilhelmiina palasi Alankomaihin, asuen aluksi kartanossaan Haagissa.
Luopuminen vallasta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vilhelmiina joutui luopumaan vallasta vuonna 1948. Edellisenä vuonna Alankomaiden siirtomaissa oli syntynyt levottomuuksia, jotka johtivat maan taloudellisen eliitin kiivaaseen arvosteluun.
Myöhäiset vuodet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Luovuttuaan vallasta Vilhelmiina vetäytyi pois julkisuudesta Het Loon palatsiin Apeldoorniin.[7] Vilhelmiina keskittyi liikeasioidensa hoitoon ja palasi julkisuuteen ainoastaan vuoden 1953 Pohjanmeren tulvakatastrofin yhteydessä.
Viimeisinä vuosinaan Vilhelmiina kirjoitti omaelämäkertansa Eenzaam, maar niet Alleen (Yksinäinen, mutta ei yksin).[1]
Vilhelmiina kuoli 82-vuotiaana ja on haudattu Delftin Nieuwe Kerk -kirkkoon.
Kunnianosoitukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alankomaalaiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vilhelmin sotilasritarikunta (Alankomaat)
Orania-Nassaun ritarikunta (Alankomaat)
Alankomaiden leijonan ritarikunta (Alankomaat)
Oranian kuningasperheen ritarikunta (Alankomaat)
Lähde:[8]
Ulkomaalaiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elisabetin ritarikunta (Itävalta-Unkari, 1901)[9]
Leopoldin ritarikunta (Belgia)
Etelän ristin ritarikunta (Brasilia)
Valkoisen leijonan ritarikunta (Tšekkoslovakia, 1929)[10]
Valkoisen ruusun ritarikunta (Suomi, 1932)[11]
Kunnialegioona (Ranska)
Louisen ritarikunta (Saksan keisarikunta, 1901)[12]
Vendien kruunun ritarikunta (Mecklenburg)
Peter Friedrich Ludwigin ritarikunta (Oldenburg)
Vapahtajan ritarikunta (Kreikka)
Arvokkaan kruunun ritarikunta (Japani)
Tammikruunun ritarikunta (Luxemburg)
Pyhän Olavin ritarikunta (Norja, 1922)[13]
Auringon ritarikunta (Persia)
Kuningatar pyhän Isabellan ritarikunta (Portugali)
Kristuksen veljeskunta (Portugali)
Tornin ja miekan sotilaallinen ritarikunta (Portugali)
Avizin sotilaallinen ritarikunta (Portugali)
Pyhän Jaakon miekan sotilaallinen ritarikunta (Portugali)
Romanian tähden ritarikunta (Romania)
Pyhän Katariinan ritarikunta (Venäjä)
Chakri-dynastian ritarikunta (Siam)
Kuningatar Maria Luisan ritarikunta (Espanja, 1890)[14]
Serafiimiritarikunta (Ruotsi, 1922)[15]
Hyväntekeväisyyden ritarikunta (Osmanivaltakunta)
Valkoisen kotkan ritarikunta (Jugoslavia)
Sukkanauharitarikunta (Iso-Britannia, 1944)[16]
Viktorian ja Albertin ritarikunta (Iso-Britannia)
Pyhän Johanneksen ritarikunta (Iso-Britannia)[17]
.png){kind=small}
_ribbon.svg){kind=small}
_ribbon_bar.svg){kind=small}
_ribbon_-vector.svg){kind=small}
Lähde:[8]
Galleria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]-
Kuningatar Emma ja Vilhelmiina vuonna 1897. -
Vilhelmiina vuonna 1909. -
Vilhelmiinan patsas Wilhelminaparkissa Utrechtissa. Tekijä Mari Andriessen (1968).
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Wilhelmina Encyclopedia Britannica. Viitattu 9.11.2012. (englanniksi)
- ↑ Queen Wilhelmina (1880-1962) - Kings and Queens Royal House of the Netherlands. 2.2.2015. Viitattu 8.3.2023. (englanniksi)
- ↑ Paul Kruger Timeline 1825-1904 South African History Online. sahistory.org. Viitattu 9.11.2012. (englanniksi)
- ↑ Wilhelmina of Netherlands Dies; Former Queen Reigned 50 Years; Saccumbs in Palace at 82 Abdicated in '48 in Favor of Daughter, Juliana WILHELMINA DIES IN NETHERLANDS The New York Times. 28.11.1962. Viitattu 8.3.2023. (anglais)
- ↑ Queen Wilhelmina of the Netherlands Unofficial Royalty. 6.2.2015. Viitattu 8.3.2023. (anglais)
- ↑ Radio Oranje: ‘The voice of the Netherlands at war’ Anne Frank House. 2023. Viitattu 8.3.2023. (englanniksi)
- ↑ http://www.paleishetloo.nl/newsitem/216/2/3/Wilhelmina_S_Autumn_Years.html[vanhentunut linkki]
- ↑ a b Staatsalmanak voor het Koninkrijk der Nederlanden, s. 1. Koninkrijk Huis der Nederlanden, 1860. Teoksen verkkoversio (viitattu 8.3.2023). (hollanniksi)
- ↑ Elisabeth-orden Hof- und Staatshandbuch der Österreichisch-Ungarischen Monarchie. 2023. Viitattu 8.3.2023. (allemand)
- ↑ Kolana Řádu Bílého lva aneb hlavy států v řetězech Československé řády a vyznamenání. 2023. Viitattu 8.3.2023. (tchèque)
- ↑ Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan suurristin ketjuineen ulkomaalaiset saajat Ritarikunnat. 9.10.2020. Viitattu 8.3.2023.
- ↑ Luisen-orden. Königlich Preussische Ordensliste, 1901, s. 193. Artikkelin verkkoversio. (saksaksi)
- ↑ Den kongelige norske Sanct Olavs Orden (s. 995–996) Norges Statskalender for Aaret 1930. 2023. Viitattu 8.3.2023. (norvégien)
- ↑ Real Orden de Damas Nobles de la Reina Maria Luisa (s. 159) Guía Oficial de España. 1893. Viitattu 8.3.2023. (espagnol)
- ↑ Sveriges statskalender (s. 808) runeberg.org. 1925. Viitattu 8.3.2023. (ruotsiksi)
- ↑ List of the Knights of the Garter (1348-present) heraldica.org. 2023. Viitattu 8.3.2023. (englanniksi)
- ↑ Page 3673 | Issue 35203, 27 June 1941 | London Gazette The Gazette. 1941. Viitattu 8.3.2023. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vilhelmiina Wikimedia Commonsissa
- Kuningatar Wilhelmina juhlii. 40 vuotta Hollannin hallitsijana, Helsingin Sanomat, 30.08.1938, nro 232, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- 'Pidän puoleni', Kuva, 31.08.1938, nro 18, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
|
Edeltäjä: Vilhelm III |
Alankomaiden hallitsija 1890–1948 |
Seuraaja: Juliana |
| ||||||||||||||||||||||
Text is available under the CC BY-SA 4.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.
