Veromerkki oli erityinen leimamerkki, jota käytettiin Suomessa vuosina 1944–1978 tuloveron perintään. Merkkejä kiinnitettiin verokorteilla tuloveron pidätyksen mukainen määrä. Kortit tuli toimittaa veroviranomaisille, mistä syystä merkkejä ei ole säilynyt suuria määriä. Merkit olivat alkuun käypiä useamman vuoden, vuodesta 1951 alkaen merkkiin painetun kalenterivuoden. Vuodesta 1957 käypyys rajattiin puolivuosittaiseksi, jolloin alkuvuoden merkeissä oli vuosiluvun lisäksi merkintä "I" ja loppuvuoden merkeissä "II". Suomessa julkaistiin kaikkiaan 640 erilaista veromerkkiä. Merkit ovat osa laajempaa leimamerkkien ryhmää.

Veromerkki-nimitystä käytettiin myös vuoden 1994 ajoneuvoverolain (135/1994) mukaisesta auton tuulilasiin kiinnitettävästä tarrasta, jolla osoitettiin ajoneuvoveron maksaminen. Tarra oli varustettu hologrammilla ja se oli "pysyvästi kiinnitettävä auton tuulilasin sisäpintaan kuljettajasta katsottuna oikean puoleiseen alakulmaan siten, että veromerkki on kokonaisuudessaan nähtävissä katsottaessa autoa edestä päin" (Ajoneuvoveroasetus 312/1994). Tarroista luovuttiin vuoden 1997 verotuksessa, jolloin veron suorittamista ryhdyttiin valvomaan tietokantapohjaisesti katsastuksen yhteydessä.

• B.-E.Saarinen, Suomen ja Ahvenanmaan leimamerkit ja leimapaperit, erikoisluettelo 1998