Leimamerkki oli verojen perinnässä käytetty yleensä postimerkin kaltainen merkki. Paperinen leimamerkki kiinnitettiin liimalla asiakirjaan ja mitätöitiin leimaamalla. Termiä leimamerkki käytetään yleisnimenä laajalle joukolle erilaisia merkkejä, joista on käytetty itse julkaisuissa nimiä karttamerkki, leimamerkki, osakeantimerkki, veromerkki, autoveromerkki yms. Suomessa leimamerkit tulivat käyttöön vuonna 1865 ja viimeiset leimamerkit poistuivat käytöstä 1994. Ahvenanmaan maakunta julkaisi omia leimamerkkejään vuosina 1928–1978. Merkit poistuivat käytöstä 1990-luvulla.

Ennen leimamerkkejä leimaveron perinnässä käytettiin paperiarkkeja, joihin veron määrä oli ennalta leimattu. Näistä käytetään nimitystä "leimapaperi". Nämä tulivat Ruotsissa väliaikaisesti käyttöön 1661–1664 ja uudelleen vuodesta 1687 alkaen. Suomessa käytettiin ruotsalaisia leimapapereita vuoteen 1808, jonka jälkeen käyttöön tulivat rupla- ja kopeekkamääräiset suomalaiset leimapaperit. Vuodesta 1865 käytettiin markka- ja pennimääräisiä leimapapereita. Nämä poistuivat käytöstä 1920-luvulla.

Leimaverotuksen perinnässä on käytetty myös postimerkeistä eroavia muotoja, jotka luetaan leimamerkeiksi. Näitä ovat pääsylippumalliset huviveroliput (1922–1981), elokuvaveroliput (1948–1994) ja matkustajaverolippu (1968). Myös peli­kortit olivat leimaverotuksen alaisia. Jokaisen korttipakan ruutuässä oli varustettava veroleimalla vuodesta 1842 alkaen. Vero kumottiin vasta 1. marraskuuta 1983. Tämän lisäksi avaamattoman pakan ympärille kiinnitettiin veronauha.

Leimamerkeiksi luetaan myös tupakan valmisteveron perinnässä käytetyt veronauhat. Vuoteen 1919 tupakkaa verotettiin tuontitulleilla, mutta vuodesta 1919 eteenpäin valmisteverolla. Veron perintä osoitettiin myyntipakkauksiin kiinnitetyillä veronauhoilla.

Leimamerkkien keräily luetaan osaksi filateliaa.

• Leimavero

• B. E. Saarinen: Suomen ja Ahvenanmaan leimamerkit ja leimapaperit. Erikoisluettelo. 1998.
• Lape: Suomi-erikoisluettelo. 2007.