Vasili Blücher
Wikipediasta
Vasili Konstantinovitš Blücher (myös Bljuher, ven. Васи́лий Константи́нович Блю́хер; 1. joulukuuta (J: 19. marraskuuta) 1890 Jaroslavlin läänin Barštšinkan kylä – 9. marraskuuta 1938 Moskova) oli neuvostoliittolainen upseeri.
Vasili Blücher syntyi talonpojan perheeseen. Kansallisuudeltaan hän oli venäläinen[1]. Hän työskenteli viilarina Pietarissa[2] ja Moskovan lähellä Mytištšissä.[3] Vuosina 1910–1913 hän oli vangittuna lakkoliikkeeseen osallistumisen takia. Ensimmäiseen maailmansotaan Blücher osallistui sotamiehenä ja aliupseerina haavoittuen vakavasti. Sen jälkeen hän työskenteli Nižni Novgorodin lähellä Sormovossa sekä Kazanissa. Vuonna 1916 hän liittyi bolševikkipuolueeseen.[2]
Helmikuun vallankumouksen jälkeen Blücher teki puoluetyötä armeijassa. Marraskuussa 1917 hän oli pystyttämässä neuvostovaltaa Samaraan. Sen jälkeen hänet lähetettiin Tšeljabinskiin, jossa hänet valittiin vallankumouskomitean ja neuvoston puheenjohtajaksi.[2] Tšekkoslovakian armeijakunnan kapinan jälkeen hän johti neuvostojoukkojen vetäytymistä Orenburgista, minkä johdosta hänet palkittiin Venäjän ensimmäisellä punaisen lipun kunniamerkillä. Hän osallistui divisioonankomentajana taisteluihin Koltšakin joukkoja vastaan, Kahovkan sillanpääaseman puolustukseen ja Perekopin valtaukseen.[4]
Vuosina 1921–1922 Blücher toimi Kaukoidän tasavallan sotaministerinä ja armeijan ylipäällikkönä. Helmikuussa 1922 hän johti valkoisen armeijan tuhoamista Volotšajevkan lähellä. Vuosina 1924–1927 hän työskenteli Kiinan Kantonin hallituksen sotilasneuvonantajana. Vuosina 1929–1938 hän toimi Neuvostoliiton Kaukoidän armeijan komentajana, ja hän johti sotatoimia Kiinan itäisen rautatien konfliktin aikana vuonna 1929. Hän oli Venäjän (1921–1924) ja Neuvostoliiton (1930–1938) toimeenpanevien keskuskomiteoiden jäsen. Vuonna 1934 hänet valittiin NKP(b):n keskuskomitean ehdokasjäseneksi.[4] Vuonna 1935 hänet nimitettiin Neuvostoliiton marsalkaksi.[2]
Vuonna 1937 Blücher osallistui Neuvostoliiton korkeimman oikeuden erityistuomioistuimen jäsenenä Mihail Tuhatševskin ja puna-armeijan muiden johtajien tuhoamiseen. Kesällä 1938 hän johti japanilaisten vastaisia sotatoimia Hasanjärven alueella. Neuvostojoukkojen kärsimien tappioiden takia hänet erotettiin Kaukoidän armeijan komentajan tehtävästä elokuussa 1938. Saman vuoden lokakuussa hänet pidätettiin Stalinin käskystä syytettynä neuvostovastaisesta toiminnasta ja osallisuudesta aiemmin tuomittujen upseerien salaliittoon. Hän kuoli Lavrenti Berijan toimeenpaneman kidutuksen seurauksena kuulustelujen 18. päivänä. Hänen maineensa palautettiin vuonna 1956.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Маршалы и Адмиралы флота Советского Союза]
- ↑ a b c d Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 3, s. 434. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1970.
- ↑ a b Entsiklopedija ”Krugosvet” krugosvet.ru. Viitattu 20.6.2010. (venäjäksi)
- ↑ a b Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 3, s. 435. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1970.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Idän arvoitus - kenraali Blücher, Helsingin Sanomat, 24.03.1934, nro 81, s. 30, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vasili Blücher Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||
Text is available under the CC BY-SA 4.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.
