Mihail Nikolajevitš Tuhatševski (ven. Михаи́л Никола́евич Тухаче́вский, puol. Michaił Tuchaczewski, 16. helmikuuta (J 4. helmikuuta) 1893 Safonovo – 12. kesäkuuta 1937 Moskova) oli neuvostoliittolainen sotilaskomentaja, Neuvostoliiton marsalkka ja sotateoreetikko^[1], joka teloitettiin Stalinin puhdistuksissa.

Tuhatševski syntyi lähellä Smolenskia aristokraattiseen perheeseen. Hän valmistui Aleksanterin sotilasopistosta 1914 ja liittyi Semjonovskin kaartinrykmenttiin. Hän palveli luutnanttina ensimmäisessä maailmansodassa ja joutui saksalaisten vangiksi ja Ingolstadtin linnoitukseen, jossa pidettiin myös Charles de Gaullea.

Tuhatševski palasi Venäjälle 1917 ja liittyi vallankumouksen jälkeen bolševikkipuolueeseen. Hänestä tuli Puna-armeijan upseeri, ja hän eteni urallaan nopeasti kyvykkyytensä ansiosta. Sisällissodassa hän puolusti Moskovaa ja sai puolustuksen ansiosta kansankomissaari Lev Trotskilta viidennen armeijan komennon 1919. Hän valloitti Aleksandr Koltšakin joukkojen hallitseman Siperian ja löi Anton Denikinin Krimillä 1920. Tuhatševskin joukot kukistivat sekä Kronstadtin että Tambovin kapinat.

Tuhatševski johti Puna-armeijaa Neuvosto-Venäjän–Puolan sodassa 1920, mutta Józef Piłsudski löi hänet Varsovan edustalla. Stalin ja Tuhatševski syyttelivät toisiaan tappiosta, joka johti sodan häviämiseen ja Puolan irtautumiseen. Epäsopua kesti 1930-luvulle.

Tuhatševski toimi Puna-armeijan komentajana 1925–1928 ja puolustuksen varakansankomissaarina. Hän muutti Puna-armeijan hyvin harjoitetuksi, ammattimaiseksi armeijaksi. Hän kirjoitti useita kirjoja modernista sodankäynnistä ja sai 1931 tehtävän uudistaa armeijaa. Hän kehitteli teorioita ilmavoimien ja panssareiden käytöstä. Stalinin liittolaiset Kliment Vorošilov ja Semjon Budjonnyi kuitenkin vastustivat näitä uudistuksia.

Vuonna 1935 Tuhatševskista tuli Neuvostoliiton marsalkka 42-vuotiaana. Tammikuussa 1936 hän vieraili Isossa-Britanniassa, Ranskassa ja Saksassa. Tuhatševski viittasi 1936 epäluuloisena Suomessa toteutettuihin "laajamittaisiin lentokenttien rakennustoimiin" ja piti niitä yrityksenä luoda Suomesta tukikohta natsi-Saksan hyökkäykselle Leningradiin.

Tuhatševski pidätettiin 22. toukokuuta 1937 syytettynä sotilas-trotskilaisesta salaliitosta ja vakoilusta natsi-Saksan hyväksi. Salaisessa oikeudenkäynnissä Tuhatševski ja kahdeksan muuta korkeaa sotilaskomentajaa tuomittiin ja teloitettiin 12. kesäkuuta 1937.

Tuhatševskin ja hänen kollegoidensa kunnia palautettiin 31. tammikuuta 1957 ja heidät julistettiin syyttömiksi kaikkiin syytteisiin.

Jotkut tutkijat ovat väittäneet, että armeijassa oli todella salaliitto Stalinia vastaan. Historioitsija Robert Conquest väitti kirjassaan The Great Terror (1968), että saksalaiset agentit väärensivät Heinrich Himmlerin aloitteesta dokumentit, jotka osoittivat Tuhatševskin syyllisyyden, heikentääkseen näin Neuvostoliiton puolustusta.

Kylmän sodan päättymisen jälkeen tehdyt arkistolöydöt paljastivat kuitenkin että Neuvostoliiton salainen poliisi NKVD oli itse syöttänyt väärennettyjä tietoja kaksoisagentti Nikolai Skoblinin kautta ulkomaille jotta nämä vuotaisivat todisteet takaisin Neuvostoliittoon käytettäväksi Tuhatševskia vastaan. Väärennettyjä tietoja toimittivat Ranskan sotaministeri Édouard Daladier Neuvostoliiton Ranskan suurlähettiläälle Potjomkinille "venäläisiin emigranttipiireihin" (todennäköisesti Skobliniin) lähteenään viitaten sekä Tšekkoslovakian presidentti Edvard Beneš ilmeisesti Fritz Thysseniltä ja kreivi Maximilian Karl Trauttmansdorffilta Saksasta saamansa tiedot suurlähettiläs Aleksandrovskille, joskin jälkimmäisessä tapauksessa vasta Tuhatševskin teloituksen jälkeen. Aiemmin väitetyistä saksalaisten väärentämistä dokumenteista ei ole kuitenkaan löytynyt todisteita vaan tiedot kulkivat takaisin Moskovaan molempia reittejä pelkästään suullisessa muodossa^[2].

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mihail Tuhatševski Wikimedia Commonsissa

Auktoriteettitunnisteet Kansainväliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Norja Espanja Ranska BnF data Saksa Israel Suomi (KANTO) Yhdysvallat Ruotsi Latvia Japani Tšekki Kreikka Kroatia Alankomaat Puola Tieteilijät CiNii Henkilöt Deutsche Biographie Muut IdRef