Hannoverin Sofia
Wikipediasta
_-_Electress_Sophia_(1630%E2%80%931714),_Princess_Palatine,_Consort_of_Ernest_Augustus,_Elector_of_Hanover_-_493063_-_National_Trust.jpg)
Sophie von Hannover (alunp. Sophie von der Pfalz); (14. lokakuuta 1630 Wassenaer Hof, Haag, AlankomaidenYhdistyneet provinssit – 8. kesäkuuta 1714 Herrenhausenin linnan puutarha, Hannover) oli saksalainen prinsessa ja Hannoverin vaaliruhtinatar.[1]
Suku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hän oli Böömin kuningas Fredrik I:n ja prinsessa Elisabet Stuartin tytär. Hänen äitinsä oli Skotlannin, Englannin ja Irlannin kuninkaan Jaakko I:n ainoa aikuiseksi elänyt tytär, ja näin hänessä oli myös Englannin ja Skotlannin kuninkaallista verta.[2] Hänellä oli yksitoista sisarusta, joista hän oli viides tytär. Hän syntyi Alankomaissa vanhempiensa maanpaon aikana ja menetti isänsä kaksivuotiaana. Vuonna 1641 Sophie muutti äitinsä hovin kanssa Haagista Heidelbergiin, missä tämän suosikkiveli Karl Ludwig oli saanut suvun omaisuuden takaisin.[1]
Avioliitto ja lapset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hänen puolisonsa vuodesta 1658 oli Braunschweig-Lüneburgin herttua, Hannoverin vaaliruhtinas Ernst August (1629–1698). Hän suhtautui järjestettyyn avioliittoonsa yhtä rauhallisesti kuin jätti huomiotta puolisonsa rakastajattaret, suhteet ja tämän huvittelumatkat Italiaan.[1]
Heille syntyi seitsemän lasta, joista kolme poikaa kuoli taistelukentällä:[1]
- Georg Ludwig, Yrjö I (1660–1727), Hannoverin prinssi, Hannoverin vaaliruhtinas, Ison-Britannian ja Irlannin kuningas
- Friedrich August (1661–1690), keisarillisen armeijan kenraali, kaatui Suuressa Turkin sodassa
- Maximilian Wilhelm von Braunschweig-Lüneburg (1666–1726), keisarillisen armeijan marsalkka
- Sofia Charlotte (1668–1705), Preussin kuningatar, Fredrik I:n puoliso
- Karl Philipp von Braunschweig-Lüneburg (1669–1690), keisarillisen armeijan eversti, kaatui Suuressa Turkin sodassa
- Christian Heinrich von Braunschweig-Lüneburg (1671–1703), hukkui Tonavaan sotaretkellä Ranskaa vastaan
- Ernst August von Braunschweig-Lüneburg, Yorkin ja Albanyn herttua (1674–1728), Osnabrückin ruhtinaspiispa
Herttuatar, vaaliruhtinatar
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Matkustaessaan puolisonsa kanssa Italiassa vuosina 1664-1665 Sophie kärsi lukuisia keskenmenoja ja sai kuolleena syntyneitä lapsia, samalla kun kaipasi eniten elossa olevia lapsiaan. Hän piti lämmintä maata mielenkiintoisena, mutta ei osannut samaistua italialaisten naisten mentaliteettiin.[1]
"Voit kuvitella, kuinka minun kaltaiseni saksattaren täytyy tuntea olevansa vieras maassa, jossa ihmiset ajattelevat vain rakkaussuhteita ja jossa naiset pitävät itseään epäonnistuneina, jos heillä ei ole ihailijoita." [1]
Vuonna 1662 Sophie ja Ernst August muuttivat Iburgiin Osnabrückin edesmenneen piispan seuraajiksi. Vuonna 1667 Osnabrückiin aloitettiin edustavan palatsin rakentaminen, jonka puutarhoille "piispa" puoliso omistautui. Sophien matka Ranskaan tapaamaan rakastettua veljentytärtään, Orléansin herttuatar Elisabeth Charlottea oli näiden vuosien kohokohta. Sophie matkusti tuntemattomana tyttärensä Sophie Charlotten kanssa ja toi mukanaan Saksaan monia uusia ideoita upeista barokkirakennuksista ja puutarhoista.[1]
Yllättäen puoliso Ernst August peri Braunschweig-Lüneburgin herttuakunnan lapsettomalta veljeltään Johann Friedrichiltä vuonna 1680, ja siitä lähtien hän pyrki vielä korkeammalle tavoitellen vaaliruhtinaan arvoa. Tällä välin Sophie osoitti tieteen ymmärrystä kiinnittämällä filosofi Gottfried Leibnizin Hannoverin hoviin, joka teki maalle suuren diplomaattisen ja tieteellisen palveluksen ja josta tuli ihanteellinen keskustelukumppani Sophielle sekä tämän tyttärelle Sophie Charlottelle.[1]
Hannoverin Leine-palatsi oli synkkä ja vaatimaton. Kun Herrenhausenin linnaa laajennettiin kesäasunnoksi ja syntyi valtavia puistoja, Sophie löysi itselleen uuden tehtävän. Arkkitehdit, kuvanveistäjät ja ennen kaikkea puutarhurit Henri Perronet ja Martin Charbonnier työskentelivät käsi kädessä tämän kokonaistaideteoksen parissa. Uusi puutarhassa oleva teatteri ja oopperatalo varmistivat, että Hannoverin kulttuuritapahtumat eivät jääneet huomiotta.[1]
Seuraavat vuodet kuluivat kotipolitiikkaan. Braunschweigin perintömaat olivat olleet jakamattomia vuoden 1683 primogeniture perintölain jälkeen, joka oli edellytys vaaliruhtinaan asemalle. Ainoa perillinen Georg Ludwig oli naimisissa serkkunsa Sophie Dorothea von Cellen kanssa ja tytär Sophie Charlotte naimisissa Friedrich von Brandenburgin, Fredrik I:n kanssa. Kolme pojista, jotka eivät olleet oikeutettuja perintöön, kuolivat sodissa, joista he olivat etsineet onneaan sotilasuralla. Äiti suri heitä kaikkia. Seitsemästä aikuiseksi eläneestä lapsestaan vaaliruhtinatar eli neljää kauemmin, myös hänen ainoa tyttärensä Sophie Charlotte kuoli nuorena ennen äitiään.[1]
Viimeiset vuodet, leskivaaliruhtinatar
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Puoliso Ernst August kuoli helmikuussa 1698. Pitkään sureminen ei ollut Sophielle ominaista. Vanhuudessakin hän kiinnostui jälkeläistensä elämästä ja osallistui merkittävästi lastenlastensa Sophie Dorothean, Hannoverin uuden vaaliruhtinaan Georg Ludwigin tyttären, ja Preussin Fredrik Vilhelm I:n, tyttärensä Sophie Charlotten pojan, avioliiton järjestämiseen.[1]
Sophie, joka oli henkisesti ja fyysesti ketterä loppuun asti kuoli 83-vuotiaana 8. kesäkuuta 1714 Herrenhausenin linnan puutarhassa iltakävelyllään, kuten luultavasti olisi toivonut, nopeasti ja ilman lääkäriä tai pappia. Pian hänen kuolemansa jälkeen vanhimmasta pojasta Georg Ludwigista tuli Englannin kuningas Yrjö I.[1]
Englannin kruununperimys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ison-Britannian uusi kruununperimysjärjestys Act of Settlement vuodelta 1701 määräsi hänet Ison-Britannian kruununperijäksi serkuntyttärensä Annan jälkeen, koska Sofia oli Jaakko I:n protestanttinen jälkeläinen. Leskivaaliruhtinatar Sophie kuitenkin kuoli 83-vuotiaana lähes samoihin aikoihin Annan kanssa, jolloin hänen poikansa Yrjö I nousi Ison-Britannian valtaistuimelle aloittaen Hannoverin hallitsijadynastian, josta myös Windsor-suku matrilineaarisesti polveutuu.[2]
Yhdistyneen kuningaskunnan kruununperimyksen perustana tähän päivään asti on ollut, että perimysjärjestyksessä olevien henkilöiden tulee olla Sofian jälkeläisiä ja protestantteja.[2]
Act of Settlementin (1701) mukainen polveutuminen:
- Jaakko VI, Englannin, Irlannin ja Skotlannin kuningas (Stuart-suku)
- Elisabet Stuart (Böömin kuningatar)
- Sofia von Hannover (Hannoverin vaaliruhtinatar)
- Yrjö I (Hannover-suku)
- Yrjö II (Hannover-suku)
- Walesin prinssi Fredrik (Hannover-suku)
- Yrjö III (Hannover-suku)
- Kentin herttua (Hannover-suku)
- Viktoria (Hannover-suku)
- Edvard VII (Saksi-Coburg-Gotha-suku)
- Yrjö V (Windsor-suku)
- Yrjö VI (Windsor-suku)
- Elisabet II (Windsor-suku)
- Charles III (Windsor-suku)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||
Text is available under the CC BY-SA 4.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.
