Sofia Charlotte
Wikipediasta
| Sofia Charlotte | |
|---|---|
| Braunschweig-Lüneburgin herttuatar, Brandenburgin vaaliruhtinatar, Preussin kuningatar | |
.png) Kuningatar Sofia Charlotte, Gottfried Kellnerin piiri, noin 1690-1705 | |
| Brandenburgin vaaliruhtinaskunta | |
| Valtakausi | 1688-1701 |
| Preussin kuningaskunta | |
| Valtakausi | 1701-1705 |
| Seuraaja | Sophia Dorothea |
| Syntynyt |
Sophie Charlotte 30. lokakuuta 1668 Iburgin linna Osnabrückin ruhtinaspiispakunta, Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta |
| Kuollut |
1. helmikuuta 1705 Hannover |
| Hautapaikka | Berliinin tuomiokirkko |
| Puoliso | Fredrik I |
| Lapset | Friedrich August, Fredrik Vilhelm I |
| Suku | Hannover |
| Isä | Ernst August |
| Äiti | Sofia von der Pfalz |
| Nimikirjoitus |
 |
Sofia Charlotte von Hannover (saks. Sophie Charlotte, Herzogin von Braunschweig und Lüneburg); 30. lokakuuta 1668 Iburgin linna Osnabrückin ruhtinaspiispakunta, Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta – 1. helmikuuta 1705 Hannover, Braunschweig-Lüneburgin herttuakunta, Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta) oli saksalainen herttuatar, Brandenburgin vaaliruhtinatar ja Preussin ensimmäinen kuningatar kuningas Fredrik I:n puolisona.[1][2]
Suku ja koulutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sofia Charlotte oli Hannoverin vaaliruhtinas Ernst Augustin ja prinsessa Sofia von der Pfalzin ainoa tytär. Hänellä oli kuusi veljeä, joista vanhimmasta Georg Ludwigista tuli vuonna 1714 Ison-Britannian kuningas Yrjö I.[2]
Sofia Charlotte vietti varhaislapsuutensa Iburgin linnassa Osnabrückin ruhtinaspiispakunnassa, missä hänen isällään oli ruhtinaspiispan arvo. Vuonna 1672 perhe muutti uuteen piispanlinnaan Osnabrückiin ja vuonna 1679 Hannoveriin, kun Ernst August seurasi veljeään Braunschweig-Lüneburgin herttua Johann Friedrichiä Calenbergin herttuana.[2]
Sofian äidillä oli suuria suunnitelmia ainoalle tyttärelleen. Kaunis, hyvin koulutettu tytär oli valtti Euroopan avioliittomarkkinoilla. Barokin korkealentoisen hengen mukaisesti pikku prinsessalle opetettiin asioita kuten bienséance (asianmukaisuus), contenance (tavat) ja gravité (arvokkuus), hänen kanssaan puhuttiin vain ranskaa, ja hän sai saman koulutuksen kuin kolme vanhempaa veljeään. Hän puhui sujuvasti ranskaa, englantia ja italiaa.[1]
Sofia Charlotte säilytti koko elämänsä läheisen suhteen äitiinsä, jonka kanssa hänellä oli intohimo filosofiaan, musiikkiin ja puutarhanhoitoon. Sofia Charlottella oli tärkeä rooli vanhempiensa hallitsijasukujen välisten naimakauppojen suunnittelussa, minkä vuoksi hänet kasvatettiin protestantiksi ilman vahvaa uskonnollista vakaumusta.[2]
Lapsuudessaan Sofia Charlotte vieraili 11-vuotiaana äitinsä kanssa vuonna 1679 Ranskassa, näennäisesti tutustumassa puutarhasuunnitteluun. Matkan todellinen tarkoitus olivat aikeet avioitua Ludvig Grand Dauphinin, Ranskan kruununperillisen kanssa. Tämä avioitui Baijerin herttuatar Maria Anna Victorian kanssa. Sofia Charlottea ehdotettiin morsiameksi myös Ludvigin isälle, kuningas Ludvig XIV:lle, tämän puolison kuoltua vuonna 1683. Tästäkään suunnitelmasta ei tullut mitään.[2]
Avioliitto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Avioliitto solmittiin 8. lokakuuta 1684 Friedrich von Hohenzollernin, tulevan Fredrik I:n kanssa, joka oli Brandenburgin vaaliruhtinas Fredrik Vilhelmin ja tämän ensimmäinen puoliso Orania-Nassaun prinsessa Luise Henriettan (1627–1667) poika sekä Brandenburgin rajakreivikunnan että Preussin herttuakunnan perillinen.[1]
Vaaliruhtinatar ja kuningatar
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Avioiduttuaan Friedrichin kanssa Sofia Charlottasta tuli Brandenburgin vaaliruhtinatar vuonna 1688. Brandenburg-Preussin kuningaskunnaksi vuonna 1701 nostamisen jälkeen hänestä tuli Preussin ensimmäinen kuningatar. Hänen ainoa aikuiseksi elänyt lapsensa oli Preussin kuningas Fredrik Vilhelm I.[2] Hänen puolisonsa oli häneen niin rakastunut, että vaikka tällä oli virallinen rakastajatar Catharina Rickert palatsissa – Ludvig XIV:tä jäljitellen – hän ei koskaan käyttänyt tämän palveluksia. Hänen rakkautensa Sofia Charlottea kohtaan ei kuitenkaan saanut vastakaikua.
Aluksi Sophia Charlotte sekaantui poliittisiin asioihin, mikä johti Preussin pääministeri Eberhard von Danckelmanin kukistumiseen vuonna 1697, mutta vetäytyi pian yksityiselämään. Vuonna 1695 hän oli saanut puolisoltaan Lietzowin kartanon tilukset Berliinin länsipuolella vastineeksi kauempana olevasta Caputhista. Hän rakennutti tänne arkkitehtien Johann Arnold Neringin ja Martin Grünbergin suunnitteleman barokkityylisen kesäpalatsin elääkseen itsenäisesti erossa puolisostaan oman hovinsa parissa. Fredrik pääsi käymään vain kutsuttuna, kuten 11. heinäkuuta 1699, jolloin hän isännöi puolisonsa syntymäpäiväjuhlia. Vuodesta 1700 lähtien Sofia Charlotte asui täällä säännöllisesti kesäkuukausina. Silloin sitä kutsuttiin Lietzenburgiksi, ja se nimettiin uudelleen Charlottenburgin linnaksi hänen kuolemansa jälkeen.[1][2]
Tieteiden ja taiteiden suosija
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Berliini sai Fredrik I:n aikana kunnianimen ”Spreejoen Ateena”. Kunnia tästä kuuluu filosofikuningattareksi kutsutulle Sofia Charlottelle. Kuningatar suosi tieteitä ja taiteita, ja hänen tuttaviinsa ja keskustelukumppaneihinsa kuului Gottfried Leibniz. Kuningatar oli aikansa sivistyneimpiä naisia.[3][4]
Sofia Charlotte muistetaan pääasiassa ystävyydestään ja kirjeenvaihdosta äitinsä hyvän ystävän ja tutorin Gottfried Wilhelm Leibnizin kanssa, jonka tunnustettu opetuslapsi hänestä tuli. Leibnizin filosofinen teos Théodicée perustuu hänen kanssaan käymiinsä keskusteluihin. Saksan lisäksi hän puhui sujuvasti ranskaa, italiaa ja englantia. Äitinsä esimerkkiä seuraten hän ympäröi itsensä filosofien ja teologien, kuten Isaac de Beausobren, Daniel Ernst Jablonskin ja John Tolandin kanssa ja perusti Preussin tiedeakatemian.[1] Hän oli kiinnostunut musiikista, lauloi ja soitti cembaloa, rakennutti italialaisen oopperateatterin ja palkkasi muusikot Attilio Ariostin ja Giovanni Bononcinin. Säveltäjä Arcangelo Corelli omisti sonaatin sooloviululle op. 5 (Rooma, 1700) hänelle. Joidenkin tietojen mukaan Sofia Charlotte ei pitänyt puolisonsa monimutkaisista seremonioista. Heidän kruunajaistensa aikana hän otti ripauksen nuuskaa antaakseen itselleen "miellyttävää viihdytystä".[5]
Sofia Charlotte oli niin vaikuttava persoona, että kun keisari Pietari I tapasi hänet ja hänen äitinsä ensimmäistä kertaa Suuren suurlähetystönsä kanssa vuonna 1697, keisari oli niin hämmentynyt ja peloissaan, ettei voinut puhua. Molemmat naiset saivat hänet rauhoittumaan, ja hän vastasi luontevalla huumorillaan ja lahja-arkuilla, jotka olivat täynnä brokadikankaita ja turkiksia.
Perintö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vieraillessaan äitinsä luona Hannoverissa Sofia Charlotte kuoli 36-vuotiaana keuhkokuumeeseen 1. helmikuuta 1705.[1][2] Hänet on haudattu Hohenzollern-suvun kappeliin Berliinin tuomiokirkkoon.[2]
Charlottenburg, nykyinen Berliinin kaupunginosa, Charlottensee-järvi Bad Iburgissa sekä Sophie-Charlotte-Gymnasium, Sophie-Charlotte-Oberschule sekä Sophie-Charlotte-Platz ja Sophie-Charlotten-Straße vuodesta 1957 Berliinissä on nimetty hänen mukaansa.
Jälkeläiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Friedrich August von Brandenburg (6. lokakuuta 1685 – 31. tammikuuta 1686), kuoli nelikuisena
- Fredrik Vilhelm I (14. elokuuta 1688 – 31. toukokuuta 1740) avioitui Hannoverin prinsessa Sophia Dorothean kanssa ja heillä oli neljätoista lasta. Vanhin poika oli seuraava Preussin kuningas Fredrik II Suuri ja tytär Luise Ulrike Ruotsin kuningatar. [2]
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f Sophie Charlotte Königin in Preußen www.fembio.org. Viitattu 28.8.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j Deutsche Biographie: Sophie Charlotte - Deutsche Biographie www.deutsche-biographie.de. Viitattu 28.8.2024. (allemand)
- ↑ Frederick I. of Prussia (Wikisource.org) 1911 Encyclopædia Britannica/. Viitattu 28.8.2024. (englanniksi)
- ↑ Grimberg, C.: Kansojen historia, 1983, s. 74-75
- ↑ Carl Hinrichs: Friedrich William I. König in Preussen. Eine Biographie, s. 146–47. Hamburg: (({Julkaisija))}, 1941.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- MacDonald Ross, George: "Leibniz’s Exposition of His System to Queen Sophie Charlotte and Other Ladies." Teoksessa: Leibiz in Berlin (toim.) Poser, H. & Heinekamp, A. Stuttgart: Franz Steiner, 1990, ss. 61–69
- MacDonald Ross, George:"Leibniz und Sophie-Charlotte" Julkaisussa: Herz, S. & Vogtherr, CM & Windt, F. (toim.) Sophie Charlotte und ihr Schloß. München: Prestel: 1999. ss. 95–105
- Stiftung Preußische Schlösser und Gärten in Berlin-Brandenburg (Hrsg. in): Sophie Charlotte und ihr Schloss. München, Lontoo, New York 1999, ISBN 3-7913-2225-7
- Götze, Clemens: Das "musische Preußen" Sophie Charlottes. Kunst und Politik am Hof der ersten Königin in Preußen. Grin 2008.
- Feuerstein-Prasser, Karin: Die preußischen Königinnen. Piper 2005.
- Feyl, Renate: "Aussicht auf bleibende Helle. Die Königin und der Philosoph." Kipenheuer & Witsch 2006.
- Krauske, Otto: Sophie Charlotte. Julkaisussa: Allgemeine Deutsche Biographie. Band 34, Duncker & Humblot, Leipzig 1892, Ss. 676–684
| ||||||||||||||||||||||
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sofia Charlotte Wikimedia Commonsissa
Text is available under the CC BY-SA 4.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.
