Gustav Mahlerin sinfonia nro 9 D-duuri on sävelletty vuosina 1908–1909. Yhdeksäs sinfonia jäi Mahlerin viimeiseksi valmiiksi sinfoniaksi. Lähestyvästä kuolemastaan tietoinen säveltäjä teki siitä jäähyväisensä musiikille (Leonard Bernsteinin mukaan teos oli Mahlerin "testamentti ja viimeinen tahto"). Kuoleman läsnäolo on jatkuvasti havaittavissa – hetkittäiset toivonpilkahdukset vaihtuvat pian jälleen epätoivoon.

Noin 80–85-minuuttinen teos koostuu neljästä osasta: Andante on taistelua toivon ja tuskan välillä; toinen osa on tanssinomainen mutta raskas Ländler; kolmannen osan groteskissa Scherzossa (jota kutsutaan myös nimellä Rondo Burlesque) on mukana häivähdyksenomainen kaunis teema, joka ennakoi kymmenettä sinfoniaa; finaali on riipaiseva Adagio, jossa jouset saavat aikaan sanoin kuvaamattoman kiihkeän tunnelman, kunnes ne lopussa hiipuvat hiljalleen pois ilman Mahlerille tyypillistä huikeaa loppuhuipennusta.

• Herbert von Karajan, Berliinin filharmonikot (DG, 1981)