Leonard Bernstein
Wikipediasta
_-_1944_-_foto_van_Vechten2.jpg)
Leonard Bernstein (alkujaan Louis Bernstein, 25. elokuuta 1918 Lawrence, Massachusetts – 14. lokakuuta 1990 New York) oli yhdysvaltalainen kapellimestari, säveltäjä ja pianisti. Hän on 1900-luvun maineikkaimpia yhdysvaltalaisia kapellimestareita ja säveltäjiä. Kapellimestarina Bernstein toimi pitkäaikaisena New Yorkin filharmonikoitten ylikapellimestarina. Bernsteinin tunnetuin teos on musikaali West Side Story (1957).[1] Lisäksi hän sävelsi muun muassa paljon muuta näyttämömusiikkia ja kolme sinfoniaa.[2]
Nuoruus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Leonard Bernsteinin vanhemmat olivat ukrainanjuutalaisia ensimmäisen polven maahanmuuttajia. Leonard ryhtyi opiskelemaan pianonsoittoa 10-vuotiaana, mutta hänen vanhempansa halusivat hänelle tavallisen koulutuksen ja lähettivät hänet Bostoniin. Harvardin yliopistossa hän otti pääaineekseen musiikin. Hän aikoi tulla konserttipianistiksi mutta päätti sitten ryhtyä opiskelemaan orkestrointia Curtis Institute of Musicissa Philadelphiassa.[3]
Tärkeitä Bernsteinin kehitykselle olivat kesät Tanglewoodissa, jossa hän opiskeli kapellimestari Serge Koussevitzkyn johdolla. Vuonna 1942 Koussevitzky kutsui hänet assistentikseen. Bernsteinin emotionaalisesti ladattuihin esityksiin kiinnitti huomiota muiden muassa Arthur Rodzinski, joka kutsui hänet New Yorkin filharmonikkojen apulaiskapellimestariksi.[3]
Kapellimestarin ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Bernstein sai tilaisuutensa 25-vuotiaana, kun hänen piti päivän varoitusajalla paikata estynyttä vierailevaa kapellimestaria. Hän hurmasi energisellä esityksellään kaikki ja sai kuvansa The New York Timesin etusivulle. Parin vuoden kuluttua hänet oli nimitetty New York Cityn sinfoniaorkesterin kapellimestariksi.[3]
Bernstein opetti itse Tanglewoodissa vuodesta 1951 lähtien. Samana vuonna hän meni naimisiin chileläisen näyttelijän ja pianistin Felicia Montealegren kanssa. Vuonna 1956 Bernstein nimitettiin New Yorkin filharmonikkojen kapellimestariksi ja Dmitri Mitropouloksen jälkeen orkesterin ylikapellimestariksi vuonna 1958, jossa tehtävässä hän jatkoi vuoteen 1969. Sinä aikana hän johti New Yorkin filharmonikkoja useammassa konsertissa kuin kukaan hänen edeltäjistään. Myöhemmin hänet nimitettiin orkesterin elinikäiseksi kunniakapellimestariksi.[1]
Bernstein vieraili Euroopassa kapellimestarina jo heti toisen maailmansodan jälkeen. Vuonna 1953 hänestä tuli ensimmäinen yhdysvaltalainen kapellimestari, joka johti Milanon La Scalassa.[1]
Säveltäjä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Bernsteinin on sanottu säveltäjänä edustaneen sukupolvensa ääntä. Hän edusti urbaania amerikkalaisuutta 1940-luvun sodanjälkeisistä tunnelmista 1970-luvun sodanvastaisuuteen, Berliinin muurin ja neuvostokommunismin romahtamiseen.[4] Bernstein piti historian suurimpana säveltäjänä Beethovenia, sillä tämän sävellysten rakenne oli Bernsteinin käsityksen mukaan "täydellinen".
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Leonard Bernstein (Conductor, Composer) - Short Biography Bach-cantatas.com. Viitattu 3.12.2009. (englanniksi)
- ↑ Leonard Bernstein. (englanniksi)
- ↑ a b c Leonard Bernstein, Reaching for the Note PBS. Viitattu 2.12.2009. (englanniksi)
- ↑ Mauceri J: Bernstein as Composer Bernstein.com. (englanniksi)
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Bernstein, Leonard: The Joy of Music. London: Panther Books, 1969. (englanniksi)
- Cott, Jonathan: Dinner with Lenny. The Last Long Interview with Leonard Bernstein. Oxford: Oxford University Press, 2013. ISBN 978-0-19-985844-6. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Leonard Bernstein. Virallinen kotisivu. (englanniksi)
- Reaching for the Note. PBS. (englanniksi)
- Muistokirjoitus. The New York Times. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||||||
Text is available under the CC BY-SA 4.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.
