Schmalkaldenin liitto oli Saksan protestanttisten ruhtinaitten ja valtakunnankaupunkien muodostama liitto keisari Kaarle V:tä vastaan. Se perustettiin vuonna 1531, mutta suora sotilaallinen konflikti vältettiin keisarin kanssa aina vuoteen 1546 asti, jolloin syttyi Schmalkaldenin sota. Kaarle löi liiton armeijan perusteellisesti Mühlbergin taistelussa 1547, mutta sota jatkui vielä vuoteen 1555.

Keisari Kaarle V näki itsensä katolisen uskon puolustajana ja pyrki karkottamaan protestanttisen uskon valtakunnastaan. Hän tuomitsi Martti Lutherin Wormsin valtiopäivillä 1521 valtakunnankiroukseen ja määräsi hänen kirjansa poltettavaksi. Speyerin toisilla valtiopäivillä 1529 päätettiin harhaoppi kukistaa voimakeinoin.

Vuoden 1530 alussa kutsuttiin valtiopäivät uudelleen kokoon Augsburgiin. Edustajia pyydettiin myös selvittämään uskoaan. Augsburgissa evankelit jättivät Augsburgin tunnustuksen, jonka oli allekirjoittanut seitsemän ruhtinasta ja kaksi valtakunnankaupunkia, johtajanaan Saksin vaaliruhtinas Juhana Horjumaton.

Vuonna 1531 yhdeksän luterilaista ruhtinasta ja 11 valtakunnankaupunkia solmivat Schmalkaldenissa liiton Kaarle V:tä ja katolilaisia vastaan Hessenin maakreivi Filip Jalomielisen ehdotuksesta. Liitto sai käyttöönsä 10 000 jalkamiestä ja 2 000 ratsumiestä. Vuonna 1532 liitto liittoutui Ranskan kanssa Kaarlea vastaan ja 1538 Tanskan kanssa. Keisaria ei suoraan ärsytetty, mutta kirkon varoja takavarikoitiin, katolilaisia ruhtinaita vastaan hyökättiin ja luterilaista oppia levitettiin Pohjois-Saksassa. Viidentoista vuoden ajan väliaikaiset sopimukset estivät suoran konfliktin synnyn Schmalkaldenin liiton ja keisarin välillä, mutta pysyvää rauhaa ei saatu aikaiseksi, toistuvista yrityksistä huolimatta. Keisarille oli myös tärkeää pitää Saksa rauhallisena, sillä todelliset uhkakuvat olivat turkkilaiset idässä ja italialaissodat Ranskaa vastaan.

Pääartikkeli: Schmalkaldenin sota

Crépyn sopimus vuonna 1544 Ranskan kuningas Frans I:n kanssa vapautti Kaarlen voimavaroja pattitilanteen ratkaisemiseksi Schmalkaldenin liiton kanssa, ja purki Ranskan ja protestanttien välisen liiton. Myös välirauha turkkilaisten kanssa solmittiin. Kaarlen onnistui lisäksi solmia salainen liittosopimus Saksin herttua Moritsin kanssa.

Sotatoimet alkoivat kesällä 1546, kun Schmalkaldenin liiton armeija operoi Etelä-Saksassa. Syksyyn mennessä keisari kokosi oman armeijansa ja kohtasi liiton armeijan Ingolstadtissa. Samaan aikaan Morits hyökkäsi Saksin vaaliruhtinas Juhana Fredrikiä vastaan, vallaten tämän maat helposti. Vastauksena Schmalkaldenin liiton armeija marssi pohjoiseen lyödäkseen Moritsin, mutta yhdistynyt Moritsin ja keisari Kaarlen armeija löi sen pahanpäiväisesti Mühlbergin taistelussa huhtikuussa 1547. Juhana Fredrik jäi vangiksi ja keisari antoi Moritsille tämän tavoittelemat Saksin vaaliruhtinaan arvon ja Juhana Fredrikin maat.

Vaikka Schmalkaldenin liiton armeija olikin murskattu, Kaarle ei saavuttanut lopullista voittoa protestanteista. Augsburgin valtiopäivillä vuonna 1548 Kaarle V antoi Augsburgin välituomion kompromissiratkaisuksi. Protestantit eivät osanneet päättää esityksen hyväksymisestä tai hylkäämisestä ja vuonna 1552 Morits vaihtoi puolta aloittaessaan Ranskan kuningas Henrik II:n kanssa sodan keisaria vastaan. Keisarin oli vuonna 1552 suostuttava Passaun välirauhaan, mutta lopullinen ratkaisu saatiin vasta Augsburgissa vuonna 1555.

• Arnold, Thomas F.: The Renaissance at War. Lontoo: Cassell, 2002. ISBN 0-304-36353-7.