Ruostepyrstö
Wikipediasta
| Ruostepyrstö | |
|---|---|
,_crop.jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Siepot Muscicapidae |
| Suku: | Ruostepyrstöt Cercotrichas |
| Laji: | galactotes |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Cercotrichas galactotes |
|
 |
|
| Katso myös | |
Ruostepyrstö (Cercotrichas galactotes) on sieppojen heimoon kuuluva varpuslintu.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ruostepyrstön pituus 15–17 cm ja paino 20–25 g. Se on satakielen kokoinen mutta vaaleampi. Naamassa on valkoisia ja tummia raitoja. Pitkä pyrstö on ruosteenpunainen, ja sen ollessa levitettynä kärjessä näkyy mustavalkoinen kuvio. Lintu oleskelee paljon maassa, kohauttelee alituiseen siipiään ja nostelee pyrstöään. Sukupuolet ovat samanvärisiä ja -kokoisia.
Vanhoilla linnuilla on täydellinen sulkasato talvehtimisalueella, nuorilla vain osittainen.
Lajista tunnetaan viisi alalajia: läntinen C. g. galactotes, Välimeren itäpään C. g. syriacus, Keski-Aasian C. g. familiaris, Saharan alueen C. g. minor ja Itä-Somalian C. g. hamertone.
Esiintyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lajin pesimäalue ulottuu Espanjasta ja Pohjois-Afrikasta Pakistaniin ja Kazakstaniin. Saharan eteläpuolella on pieniä erillispopulaatioita, jotka ovat paikkalintuja. Muuttolintu, joka talvehtii Afrikassa Saharan eteläpuolella.[2] Euroopan populaation kooksi arvioidaan 63 000–190 000 yksilöä. Suomessa laji on tavattu toistaiseksi kaksi kertaa, 27.5.1995 Pyhtäällä ja 8.7.2016 Raumalla. [3]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ruostepyrstön elinpaikkoja ovat kuivat puoliavoimet pensaikkoiset maat, marja- ja hedelmätarhat sekä pensasaidat.
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lintu rakentaa pesänsä pensaaseen tai matalalle tiheään puuhun parin metrin korkeudelle. Se on löyhästi ruohonkorsista, risuista ja juurista rakennettu, ja usein rakennusaineena on käytetty käärmeennahkaa. Naaras munii 4–5 munaa, joita se hautoo noin 13 päivää. Molemmat emot huolehtivat poikasista, jotka jättävät pesän tavallisesti 12–13 päivää vanhoina. Lajilla on kaksi pesyettä kesän aikana.[2]
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ruostepyrstöt syövät hyönteisiä ja muita pieniä selkärangattomia, joita se etsii pääasiassa maasta; harvemmin hedelmiä ja marjoja.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Mullarney, Killian; Svensson, Lars; Zetterström, Dan & Grant, Peter: Lintuopas – Euroopan ja Välimeren alueen linnut. Otava, 2008. ISBN 951-1-15727-2.
- Svensson, Lars 1997: Euroopan varpuslinnut - sukupuolen ja iän määritys. - Lintutieto. Jyväskylä.
- Rariteettikomitea (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ BirdLife International: Erythropygia galactotes IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 13.2.2014. (englanniksi)
- ↑ a b Cramp, Stanley (päätoim.) 1988: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. – Oxford University Press. Hongkong.
- ↑ Harvinainen ruostepyrstö sai bongarit liikkeelle – Vietnamista suunnataan nyt Raumalle Yle Uutiset. 8.7.2016. Viitattu 9.7.2016.
| ||||||||||
Text is available under the CC BY-SA 4.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.
