Rasvakeskustelu (Suomessa usein nimellä rasvasota) on länsimaissa 1950-luvulla tai viimeistään 1970-luvulla alkanut ja edelleen jatkuva julkinen keskustelu ravintorasvojen terveysvaikutuksista. Keskustelua on käyty ensisijaisesti siitä, aiheuttavatko ravinnon tyydyttyneet rasvat sydän- ja verisuonisairauksia vai eivät ja ehkäiseekö monityydyttymättömien rasvojen käyttö niitä.

Rasvakeskusteluun voidaan katsoa kuuluvaksi mediassa aiheesta käytävät keskustelut ja väittelyt, aiheesta julkaistut kirjat, lehtiartikkelit ja televisio-ohjelmat sekä viranomaisten harjoittama ravitsemusneuvonta.

Rasvakeskustelun ensimmäiset vaiheet käytiin 1970- ja 1980-luvuilla niin sanottuun Pohjois-Karjala-projektiin liittyvän ravitsemusvalistuksen tiimoilta. Rasvakeskustelu käynnistyi uudelleen vuonna 2010, kun Ylen kanavilla lähetettiin MOT-ohjelmasarjan jakso nimeltä Rasvainen kupla, jossa käsiteltiin aiheeseen liittyvää tieteellistä tutkimusta.

Rasvojen välttämiseen ohjaava ravitsemusvalistus on vaikuttanut voimakkaasti suomalaisten asenteisiin, ruokavalioon, elintarviketeollisuuden tuotekehitykseen ja muuhun ruokakulttuuriin aina 1970-luvulta alkaen. Etenkin tyydyttyneen rasvan välttämiskehotuksesta käyty aika ajoin kiivaskin keskustelu on liittynyt elimellisesti kysymykseen kolesterolihypoteesin tieteellisestä asemasta. Tämän Ancel Keysin luoman hypoteesin mukaan mukaan tyydyttyneen rasvan nauttiminen lisäisi veren LDL-kolesterolia ja veren LDL-kolesterolin kohoaminen aiheuttaisi sydänsairauksia.

2000-luvulla keskusteluun on tullut mukaan myös runsaaseen rasvankäyttöön perustuva vähähiilihydraattinen ruokavalio. Muita keskusteluun liittyviä teemoja ovat olleet esimerkiksi lisäaineiden käyttö ruoassa.

Yhdysvalloissa alettiin etsiä 1950-luvulla syitä siihen, miksi maassa oli niin paljon sydäntauteja. Jotkut tutkijat esittivät syylliseksi sokerin kulutusta, toiset rasvan.^[4]

Yhdysvaltalainen tutkija Ancel Keys löysi vuosina 1958–1964 alun perin 22 maata kattavan aineiston joukosta valitsemansa seitsemän maan kohdalla positiivisen yhteyden tyydyttyneen rasvan kulutuksen ja sydäntautikuolleisuuden välillä. Tämän perusteella hän esitti, että nimenomaan tyydyttynyt rasva aiheuttaisi sydänsairauksia. Keysin teoria hyväksyttiin pian Yhdysvalloissa, ja teoria sokerin osuudesta sydäntautien synnyssä syrjäytettiin.^[5]

Pohjois-Karjala-projekti oli vuosina 1972–1997 toteutettu Seitsemän maan tutkimukseen liittyvä kansanterveyden edistämishanke, jonka tavoitteena oli parantaa erityisesti Pohjois-Karjalan väestön terveyttä^[6]. Pohjois-Karjalan läänin asukkailla oli muuta maata korkeampi sydän- ja verisuonitautikuolleisuus ja sen myötä lyhyempi keskimääräinen elinikä. Pohjoiskarjalaisia neuvottiin karttamaan tupakkaa, suolaa ja kovia rasvoja, minkä he tekivätkin.^[7] Sydän- ja verisuonitautikuolleisuus laski Pohjois-Karjalassa projektin alussa nopeammin kuin muualla maassa. Keskivaiheessa kuolleisuus laski hitaammin, ja lopussa ero muuhun maahan tasoittui.^[8]

Tyydyttyneiden rasvojen käytön vähentämistä ja rasvojen kokonaismäärän rajoittamista ovat edustaneet Suomessa näkyvimmin Pohjois-Karjala-projekti ja sen johtaja Pekka Puska,^[9], joka siirtyi myöhemmin kansanterveyslaitoksen pääjohtajaksi. Myöhemmin joukkoon liittyi valtion ravitsemusneuvottelukunta, joka vastaa kansallisten ravitsemussuositusten laatimisesta. Näihin ravitsemussuosituksiin pohjautuvat muun muassa Suomen kouluruokailun ja terveydenhuollon ravitsemussuositukset. Esimerkiksi vuoden 2005 ravitsemussuosituksissa annettiin rasvalle enimmäismääräsuosituksia ja tyydyttyneen rasvan käyttöä neuvottiin rajoittamaan kymmeneen prosenttiin kokonaisenergiasta. Tyydyttyneiden rasvojen sijaan suositeltiin esimerkiksi tyydyttymättömiä kasvirasvoja sisältäviä margariineja.^[10]

Kansanterveyslaitoksen tiedotuslehti julkaisi vuonna 2001 laitoksella tutkimusprofessorina työskennelleen Antti Aron artikkelin, jossa hän esitti, että "perinteinen suomalainen vähärasvainen ruoka" olisi muuttunut 1950-luvulla rasvaisemmaksi, mikä olisi aiheuttanut sepelvaltimotautiepidemian. Epidemian laantuminen johtui hänen mukaansa rasvankulutuksen vähenemisestä.^[11]

Tyydyttyneiden rasvojen käytön puolesta ovat puhuneet 2000-luvulla näkyvimmin elintarvikekemian professori ja Valion tutkimusjohtaja Kari Salminen^[12] sekä ravitsemukseen erikoistunut lääkäri Antti Heikkilä ja muut vähähiilihydraattisen ruokavalion kannattajat. Tyydyttyneen rasvan suosijat vetoavat nykyisin siihen, ettei sillä ole todettu tutkimuksissa olevan sydänterveyttä huonontavaa vaikutusta. Lisäksi he katsovat, että rasva sopii hyvin myös laihduttajan ruokavalioon sen kylläisyyttä aiheuttavan vaikutuksen johdosta. Tyydyttynyttä rasvaa puolustetaan luonnollisena osana ihmisen ruokavaliota, kun taas keinotekoisten rasvojen saantia pyritään välttämään.^lähde?

Tyydyttynyttä rasvaa paljon sisältävästä voista tuli 1970-luvulla rasvakeskustelun symboli. Osa suomalaisista siirtyi voin käytöstä margariiniin kansanterveyslaitoksen kampanjoinnin seurauksena. Vain 5-10 prosenttia suomalaisista käytti margariinia vuonna 1974,^[13] mutta margariinin kulutus ohitti voin kulutuksen jo vuonna 1988^[14].

Pohjois-Karjala-projektin ja sittemmin kansanterveyslaitoksen (nyk. terveyden -ja hyvinvoinnin laitos) johtaja Pekka Puska käynnisti niin sanotun rasvasodan alkamalla esittää väitteitä voin epäterveellisyydestä television terveysohjelmissa. Tämä tapahtui vuoden 1972 jälkeen osana Pohjois-Karjala-projektia.^[15]

Ylen tv-ohjelma Ajankohtainen kakkonen esitti vuonna 1979 tilannekatsauksen käynnissä olleeseen "rasvasotaan". Toimittajat suhtautuivat siinä kriittisesti tyydyttyneiden rasvojen puolustajiin asettuen senaikaisen terveysvalistuksen kannalle. He totesivat maitorasvan ja sepelvaltimotautikuolleisuuden yhteyden olevan todistettu ja esittivät maitorasvaa vastustavat argumentit tutkimuksina samalla kun esittivät maitorasvaa puolustavat argumentit väitteinä ja valikoivina lainauksina.^[16]

Lehdetkin osallistuivat 1970-luvun rasvakeskusteluun. Tuon ajan otsikoita olivat esimerkiksi "Terveysjärjestöt vaativat rasvaa pois maidosta" (Demari 1977), "Rasvainen riskitekijä: tyydytetyistä rasvoista selvä yhteys sydänveritulppakuolemaan" (in Sanomat), "Rasvat uhkana sydämelle: vahvat todisteet ruokavalion vaikutuksesta sepelvaltimotaudin syntyyn" (in Sanomat).^[16]

Meijeriteollisuus kiisti väitteet voin epäterveellisyydestä ja kampanjoi 1970- ja 1980-luvuilla puolestaan margariinia vastaan: "Margariini on luonnoton, keinotekoinen tuote, jonka raaka-aineet ovat joutuneet radikaalin tehdasmaisen käsittelyn kohteeksi. Margariiniin lisätään joukko ihmisen terveydelle vaarallisia kemikaaleja."^[16]

Etenkin Valion osuusmeijeri käytti 1970- ja 1980-lukujen julkisuuskampanjoissaan puheenvuoroja eläinrasvojen maineen puhdistamiseksi^[16]. Se julkaisi esimerkiksi kesäkuussa 1988 Helsingin Sanomissa maksullisen tiedotteen, joka esitteli OECD:n ja tilastokeskuksen laatimia tilastoja rasvansaannin ja sepelvaltimotaudin välisestä yhteydestä. Suomalaisten sydäntautikuolleisuus laski niiden mukaan 40 % vuosina 1966-1985, vaikka eläinrasvan kulutus lisääntyi samalla 10 %. Italialaisten ja japanilaisten eläinrasvan kulutus oli jopa kaksinkertaistunut ja sydänkuolleisuus silti vähentynyt. Lisäksi sydänkuolemien väheneminen jatkui edelleen nopeasti huolimatta päinvastaisista väitteistä.^[17]

Elintarvikekemian professori Kari Salminen kirjoitti vuonna 2007 maitorasvan suojaavan tutkimusten mukaan sydäntaudeilta.^[12] Asiantuntijoiden aiemmin hellimä rasvahypoteesi oli hänen mukaansa hajonnut pirstaleiksi, koska mitään näyttöä tyydyttyneiden rasvojen haitallisuudesta ei ollut olemassa

Voin käyttö kääntyi 2010-luvun Suomessa uuteen nousuun median kertoessa, ettei kolesteroliteoriaa tukevaa tutkimusnäyttöä ollutkaan olemassa. Myös rasvan lihottavaa vaikutusta alettiin kyseenalaistaa ja kuluttajat alkoivat palata luonnonmukaisuuteen.^[18][19]

Ylen MOT-ohjelmassa Rasvainen kupla kerrottiin Vuoden 2010 syksyllä, että vuosina 2009–2010 oli julkaistu useampia satojen siihenastisten tutkimusten yhteenvetoja, joiden tuloksena oli, ettei tyydyttyneen eläinrasvan nauttimisen ja sydän- sekä verisuonisairauksien välillä ollut yhteyttä. Yhden tutkimusyhteenvedon tuloksena oli lisäksi, että monityydyttymättömät kasviöljyt lisäävät voimakkaasti sydänkuolemia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen pääjohtaja Pekka Puska esitti kuitenkin samassa ohjelmassa, että tyydyttyneen rasvan käytön vähentäminen olisi pelastanut Suomessa satojatuhansia henkiä, ja että oli olemassa erittäin vahva suositus siirtyä tyydyttyneistä rasvoista tyydyttymättömiin siitä huolimatta, että "monessa tutkimuksessa" oli ollut hyvin vaikeaa yhdistää ne tautiin suoraan. Tanskalaislääkäri Uffe Ravnskov kertoi samassa ohjelmassa, että oli julkaistu 6–8 tutkimusta, joiden mukaan tyydyttynyttä rasvaa käyttävillä esiintyi muita vähemmän aivohalvauksia.^[20][21][22]

Ylen toimittaja Martti Backman kertoi vuonna 2010, että yllättyi tehdessään tutkimustyötä rasvasotaa käsittelevää MOT-ohjelmaansa varten siitä, kuinka rasvateorian kritiikin pohjana olevat alkuperäistutkimukset osoittivatkin rasvateorian puutteellisuuden. Kymmenet tutkimukset totesivat selkeästi, ettei rasvaisen ruuan ja sepelvaltimotaudin yhteydestä ollut olemassa vankkaa tieteellistä näyttöä, eikä ollut olemassa yhtään riidatonta tutkimusta, joka olisi todistanut tyydyttyneen rasvan lisäävän sepelvaltimotaudin riskiä.^[23][24]

MOT-ohjelma käynnisti mediassa rasvakeskustelun toisen vaiheen^[25]. Ykkösen Aamu-TV kyseli, ovatko viralliset ravitsemussuositukset jo vanhentuneet, kun viimeaikaiset tutkimukset antavat syytä epäillä, että eläinperäiset rasvat eivät olisikaan niin vaarallisia kuin on ajateltu.^[26]

Rasvakeskustelu kattoi pian koko median^[27]. Ylen A-Talk kutsui vielä samana vuonna keskustelun osapuolet televisioon. Professori Kari Salminen pyysi keskustelun aikana turhaan ja useampaan otteeseen Pekka Puskalta ja Mikael Fogelholmilta ”Antakaa minulle yksi sellainen tutkimus, jossa osoitetaan, että voi aiheuttaa sydän- ja verisuonitauteja”. Kirurgi Taija Somppi havainnollisti samassa ohjelmassa, että valtimoahtaumat muodostuvat kalkista eivätkä kolesterolista.^[28] Somppi kritisoi vuonna 2011 julkaistussa kirjassaan Parantavat rasvat vähärasvaisuutta kutsuen voita parantavaksi rasvaksi.^[29]

Ravitsemustieteen dosentti Mikael Fogelholm totesi vuonna 2010, että rasvan kokonaissaanti tai tyydyttyneen rasvan saanti ei ollut yhteydessä sydänsairauksien ilmaantuvuuteen. Fogelholm esitti kuitenkin tyydyttyneiden rasvojen korvaamista monityydyttymättömillä, koska niiden käyttö suojasi hänen mukaansa sydänsairauksilta.^[30] Suomen sydänliiton puheenjohtaja Matti Uusitupa puolusti kuitenkin ravitsemussuosituksissa olevia tyydyttyneen rasvan käytön rajoituksia sanomalla, että ”kananmunalla, pekonilla ja voilla ei pitkälle pötkitä”^[31] sekä ennustamalla, että ”karppaajia alkaa putoilla 3–5 vuoden päästä”^[32].

Professorit Timo Strandberg ja Petri Kovanen kutsuivat kolesteroliteorian epäilijöitä ”denialisteiksi” vuonna 2011 julkaistussa kirjassaan. Kirjan teesinä oli, että tyydyttyneet rasvat nostavat kolesterolia, mikä aiheuttaa ateroskleroosia.^[33]

Ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen kirjoitti vuonna 2012 Suomen Lääkärilehdessä kahden tuoreen ja laajan metatutkimuksen osoittavan, ettei tyydyttynyt rasva ei aiheuta sydänsairauksia^[34].

Ravitsemusasiantuntija Patrik Borg ei löytänyt vahvaa näyttöä voin yhteydestä sydän- ja sepelvaltimotauteihin vuonna 2012, mutta suositteli tästä huolimatta suosimaan kasviöljyjä. Borg esitti lisäksi, että rasvan vähentämistä suositellut terveysvalistus oli mennyt liiallisuuksiin.^[35]

THL:n pääjohtaja Pekka Puska antoi vuonna 2013 lausunnon, jonka mukaan "asiantuntijalausunnot toisensa jälkeen toteavat", että kovat rasvat ovat keskeisin tekijä veren "kolesterolin nousulle" ja kolesteroli keskeinen tekijä verisuonten ahtautumisessa. Samalla hän esitti, että tyydyttyneen rasvan rajoittamissuositusta pitäisi jopa kiristää entisestään.^[36]

Vuonna 2014 julkaistiin Cambridgen yliopiston johtama 72 tutkimusta käsittänyt yhteenvetotutkimus, jonka tuloksena oli, ettei rasvojen tyydyttyneisyyden tai tyydyttymättömyyden asteella ole yhteyttä sydänsairauksien riskiin. Yhdysvaltain sydänjärjestön ravitsemustoimikunnan jäsen, professori Linda Van Horn totesi, että Cambridgen tutkimus nosti esiin aiheellisia kysymyksiä, jotka otetaan huomioon toimikunnan kokouksissa ja sen tulevissa suosituksissa.^[37]

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen uusi ylijohtaja Erkki Vartiainen osallistui jo seuraavana päivänä rasvakeskusteluun kertomalla julkisuudessa, että tämäkään tutkimus ei horjuttanut Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen käsitystä tyydyttyneen rasvan sydänsairauksia aiheuttavasta vaikutuksesta. Hän ilmaisi samalla olevansa pahoillaan siitä, että viralliset rasvasuositukset ovat jäämässä tappiolle, vaikka suurin osa lääkärikunnasta ja THL:n henkilöstöstä seisoo edelleen niiden takana. Ravitsemukseen erikoistunut lääkäri Antti Heikkilä esitti samassa yhteydessä, että useimmat suomalaisista lääkäreistä eivät kerro mielipidettään rasvasuosituksista, koska eivät halua joutua vaikeuksiin.^[38]

Myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen erikoistutkija Marja-Leena Ovaskainen suhtautui epäilevästi Cambridgen yliopiston 600 000 henkeä käsittävän yhteenvetotutkimuksen tuloksiin, vaikkei ollutkaan tutustunut siihen ”tarkemmin”.^[39]

Voihin perustuvien levitteiden suosio ohitti margariinin suosion vuoteen 2017 mennessä^[40].

Ruotsissa voin myynti kääntyi nousuun jo vuonna 2006.^[41]

Ruotsissa rasvakeskustelu henkilöityi 2010-luvulla usein julkisuudessa esiintyneeseen yleislääkäri Annika Dahlqvistiin, joka suositteli diabetespotilailleen vähähiilihydraattista ja runsaasti eläinrasvaa sisältävää ruokavaliota. Dahlqvist sai työnantajaltaan varoituksen ja hänestä tehtiin myös kantelu sosiaalihallitukseen vuonna 2008. Ruotsin sosiaalihallitus totesi kuitenkin tieteellisen näytön tukevan kyseisen ruokavalion terveellisyyttä diabeetikoilla.^[42]

Yhdysvalloissa 1970-luvun lopulla julkaistuissa ravitsemussuosituksissa neuvottiin välttämään rasvaa^[5]. Rasva ja etenkin tyydyttynyt rasva leimattiin syypääksi lihavuuden ja sydäntautien esiintymiseen.

Tyydyttyneen rasvan vaarojen popularisointiin vaikuttivat näkyvästi Time-lehden kansikuvajutut vuosilta 1961 ja 1984, joissa tyydyttynyt rasva nimettiin sydäntautien syyksi. Yhdysvaltojen elintarvikevirasto FDA kehotti vuonna 2006 kansalaisia nauttimaan keinotekoisia transrasvoja sisältävää margariinia mieluummin kuin voita sen vuoksi, että voin tyydyttyneen rasvan, luontaisen transrasvan ja kolesterolin yhteispitoisuus oli yleensä suurempi kuin margariinin sisältämien keinotekoisten transrasvojen pitoisuus^[43].

Time-lehti julkaisi uuden kansikuvajutun vuonna 2014, jonka nimi oli ”Syökää voita”. Lehti kehotti siinä lopettamaan rasvasodan, koska tyydyttynyt rasva on todettu tutkimuksissa vaarattomaksi, ja rasvan korvanneet jalostetut hiilihydraatit ja transrasvat ovat osoittautuneet maan nykyisen elintapasairausepidemian aiheuttajia.^[44][45][46]

• Margariiniskandaali

• Kovanen, Petri; Strandberg, Timo; Huovinen, Maarit: Totuus kolesterolista. WSOY, 2011. ISBN 978-951-0-36879-4.
• Somppi, Jani; Somppi, Taija: Parantavat rasvat. Gummerus, 2011. ISBN 978-951-20-8561-3.
• Sundqvist, Christer: PaRas -ruokavalio. Atar, 2011. ISBN 9789529969791.

• Pasi Syrjäläinen: Rasvataistelu mediassa – Julkinen keskustelu ravinnon rasvoista Helsingin Sanomissa 2010 ja 2011 (Maisterin tutkielma kuluttajaekonomiassa maatalous-metsätieteiden maisterin tutkintoa varten) kevät 2014. Helsingin yliopiston taloustieteen laitos. Viitattu 25.6.2014.
• Reijo Laatikainen: “Tämä tiedettiin jo 60-luvulla” -toteaa rasvatutkijat (osa 1) pronutritionist.net. 21.9.2011. Viitattu 13.5.2012.
• Kaaro, Jani: Rasvasota on jatkunut kolme vuosikymmentä 17.7.2012 (julkaistu alun perin Helsingin Sanomissa 28.9.2010). Helsingin Sanomat. Viitattu 2.8.2012.
• Yle Elävä arkisto: Kun Suomi kävi rasvasotaa