Pohjois-Karjala-projekti oli maailman terveysjärjestö WHO:n Comprehensive Cardiovascular Community Control Programme (CCCCP) -tutkimusohjelman osana toteutettu^[1] kansanterveyden edistämishanke. Hanke alkoi osana yhdysvaltalaisen Angel Keysin johtamaa niin sanottua Seitsemän maan tutkimusta (the Seven Countries Study), joka laajeni myöhemmin yhdeksän maata käsittäväksi. Tutkimuksessa oli mukana Suomen lisäksi Norja, Sveitsi, Italia, Länsi- ja Itä-Saksa, Unkari, Jugoslavia sekä Neuvostoliitto.^[2]

Pohjois-Karjala-projekti toteutettiin vuosina 1972–1997 ja sen pääarkkitehtina toimi seitsemän maan tutkimuksen Suomen osuudesta vastannut tutkija Martti J. Karvonen, joka oli tutkinut suomalaisten sydän- ja verisuonisairastavuutta 1950-luvulta alkaen. Pohjois-Karjala otettiin tutkimushankkeeseen mukaan sen vuoksi, että siellä oli sekä Suomen että kaikkien seitsemän tutkimusmaan suurin sydän- ja verisuonitautikuolleisuus sekä myös suurin kokonaiskuolleisuus. Hankkeen tarkoituksena oli vähentää monilla mittareilla poikkeuksellisen huono-osaisen Pohjois-Karjalan asukkaiden sairastumista sepelvaltimotautiin. Keinona oli tupakoinnin vähentäminen sekä korkean verenpaineen ja veren kolesterolipitoisuuksien laskeminen massiivisen valistuskampanjan avulla, sydän- ja verisuonisairauksien varhaisen tunnistamisen ja riskitekijöiden seulontojen käyttöönotto sekä hoito- ja kuntoutusmenetelmien kehittäminen.^[2][3][1]

Kuopion väestö toimi Pohjois-Karjala-projektin verrokkiryhmänä. Kuopiolaisten sepelvaltimokuolleisuus oli lähes yhtä suurta kuin pohjoiskarjalalaisten mutta heihin ei kohdistettu yhtä aktiivista valistuskampanjaa.^[2] Professori Kari Salminen kirjoitti vuonna 2007 maitorasvan suojaavan tutkimusten mukaan sydäntaudeilta.^[4] Asiantuntijoiden aiemmin hellimä rasvahypoteesi oli hänen mukaansa hajonnut pirstaleiksi, koska mitään näyttöä tyydyttyneiden rasvojen haitallisuudesta ei ollut olemassa

Pohjois-Karjala projekti sai Suomessa valtavasti mediahuomiota osakseen^[2]. Sen menetelmiin kuuluivat interventiot, joiden avulla muutettiin esimerkiksi sairaalapotilaiden ruokailutottumuksia. Interventiot rakennettiin pitkälti Ancel Keysin kehittämälle teorialle kolesterolin ja sepelvaltimotaudin välisestä yhteydestä^[2]. Kartettavien asioiden listalla oli tupakan ja suolan liiallisen käytön lisäksi siten myös tyydyttynyt rasva, jonka uskottiin kohottavan kolesterolia ja lisäävän sydänsairauksien riskiä. Pohjois-Karjalan asukkaille suositeltiin tämän vuoksi esimerkiksi siirtymistä maidosta rasvattomaan piimään, vähärasvaisen lihan käyttöä karjalanpaistissa ja siankyljysten vaihtamista vähärasvaiseen kanaan.^[3] Lisäksi kannustettiin korvaamaan voi pehmeitä rasvoja sisältävällä margariinilla^[5][6]. Seuraavalla vuosikymmenellä mukaan otettiin mukaan vielä vähäsokerinen ruokavalio, kasvisten syönnin ja liikunnan lisääminen sekä pyrkimys vähentää stressiä ja ylipainoa^[7].

Hankkeen painopisteitä arvosteltiin kilpailevien hypoteesien kannattajien taholta, jotka uskoivat runsaan margariinin käytön taikka C-vitamiinin puutteen lisäävän sydän- ja verisuonisairauksia. Valion osuusmeijeri julkaisi kesäkuussa 1988 Helsingin Sanomissa kokosivun maksullisen tiedotteen, jossa se muun muassa toi esiin, että suomalaisten sydäntautikuolleisuus laski 40 % vuosina 1966-1985, vaikka eläinrasvan kulutus lisääntyi samalla 10 %.^[8]

Valtiolliset tahot tulivat mukaan hankkeeseen maaherra Esa Timosen aloitteesta^[9]. Pekka Puska toimi Pohjois-Karjala-hankkeen johtavana tutkijana vuosina 1972-1978^[10]. Projektin koordinoiva keskus oli aluksi Kuopion korkeakoulussa ja vuodesta 1980 lähtien Kansanterveyslaitoksessa Helsingissä.

Puska korosti usein, että elintarviketeollisuuden kannatti reagoida "väestön elintapojen välttämättömiin muutoksiin" kehittämällä uusia terveydelle suotuisia.tuotteita. Pohjois-Karjala-projekti ja Puska tekivät myöhemmin yhteistyötä esimerkiksi kolesterolia alentavan Benecol-margariinin valmistajan kanssa.^[11]

Pohjois-Karjala-projektin hankkeen kestoksi suunniteltiin alun perin viittä vuotta. Viiden vuoden aikana saatiin tulokseksi, että kaikki kolme tarkastelun kohteeksi otettua riskitekijää olivat kehittyneet parempaan suuntaan, mutta sepelvaltimokuolleisuus ei ollut silti vähentynyt. Myöhemmin sepelvaltimokuolleisuus väheni radikaalisti kaikkialla Suomessa. Pohjois-Karjala-projektia pidettiin silti menestyksenä, minkä vuoksi sitä jatkettiin muunnellussa muodossa aina vuoteen 1997 saakka.^[2]

Pohjois-Karjala-projektin vetäjät pitivät sydänkuolemien vähenemistä osoituksena projektin tuottamista terveysvaikutuksista. Esimerkiksi Pekka Puska arvioi vuonna 2024, että pohjoiskarjalaisten miesten sydänkuolleisuuden väheneminen 80 prosenttia sekä suomalaisten elinajanodotteen nousu yli kymmenellä vuodella vuosina 1971-2020 johtuisivat Pohjois-Karjala-projektista ja etenkin siihen liittyneestä tyydyttyneiden rasvojen käytön vähenemisestä ja väestön kolesterolitasojen laskusta^[12]. Pohjois-Karjala-projektin viimeiseksi jääneessä vuonna 1997 julkaistussa laajassa SETTI-tutkimuksessa oli kuitenkin havaittu, että siirtyminen runsaasti tyydyttynyttä rasvaa sisältävästä voista pehmeää rasvaa sisältävään margariiniin oli päin vastoin lisännyt sydänkuolleisuutta^[5][6].

Pohjois-Karjala-projektin alkuperäiseen tutkimusryhmään kuulunut Jukka Salonen sanoutui irti näkemyksestä, jonka mukaan projektilla olisi ollut kuolleisuutta vähentävää vaikutusta. Toisetkin tutkijat ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että Pohjois-Karjalan interventioryhmän kuolleisuuden kehitys oli hyvin samankaltaista kuin Kuopion verrokkiryhmällä. He arvelivat tämän johdosta, että yleinen elinolojen koheneminen ja hoidon paraneminen olisivat olleet pääsyynä kuolleisuuden laskuun pikemminkin kuin Pohjois-Karjala-projektiin liittyvät interventiot. Tutkimusohjelman muiden maiden osahankkeiden tuloksetkin olivat ristiriitaisia.^[1]

Pohjois-Karjala-projektin terveysseurantaa jatkettiin muun muassa MONICA-projektilla.^[13]

• Rasvasota

• Pohjois-Karjala-projekti Duodecimin terveyskirjastossa
• YLE Elävä arkisto: Kun Suomi kävi rasvasotaa
• Kaikkien aikojen projekti (Katja Martelius, Helsingin Sanomat, 24.4. 2024)
• Pohjois-Karjalan kansanterveyden keskuksen verkkosivut

Auktoriteettitunnisteet Kansainväliset ISNI Kansalliset Suomi (KANTO)