Pocket borough (englantia, kirjaimellisesti ”taskukauppala”, ”taskuvaalipiiri”) oli Englannissa ennen 1800-luvun vaaliuudistuksia käytetty nimitys parlamentin alahuoneen vaalien pienistä vaalipiireistä, jotka olivat tavalla tai toisella yksittäisen henkilön tai perheen kontrollissa. Termiä käyttivät vaaliuudistusten kannattajat. Taskuvaalipiireissä maanomistajat pakottivat tai lahjoivat äänioikeutetut kansalaiset äänestämään haluttua ehdokasta. Tämä takasi maa-aatelille vahvan otteen alahuoneesta, sillä pienten vaalipiirien edustajat pyrkivät miellyttämään suojelijoitaan eivätkä äänestäjiään.^[1] Vaaleissa ei välttämättä ollut kuin yksi ehdokas. Myös järjestelmää kritisoineet poliitikot joutuivat usein itse hyödyntämään sitä päästäkseen parlamenttiin, mikä tarkoitti jotain vaalipiiriä hallitsevan mahtiherran suosioon etsiytymistä. Vaalipiireistä valittiin aina kaksi edustajaa ja merkittävimmillä maanomistajilla saattoi olla ”taskussaan” useitakin vaalipiirejä yhtäaikaa, minkä lisäksi heillä oli henkilökohtaisen päärinarvon ansiosta usein myös paikka ylähuoneessa.^[2]

Taskuvaalipiirit katosivat vuosien 1832 ja 1867 vaaliuudistusten myötä.^[1]

• Lahonnut kauppala