Pierre Gaspard Chaumette
Wikipediasta
Pierre Gaspard Chaumette (käytti myös nimeä Anaxagoras Chaumette;[1] 24. toukokuuta 1763 Nevers, Ranska – 13. huhtikuuta 1794 Pariisi, Ranska)[2] oli ranskalainen vallankumouksellinen, joka toimi Ranskan suuren vallankumouksen aikana Pariisin kaupunginhallinnossa. Hän oli kristinuskon vastaisen liikkeen (déchristianisation) johtajia.[2]
Chaumetten isä oli suutari.[3] Nuoruudessaan Chaumette oli messipoikana merillä ja opiskeli kasvitiedettä.[2] Hän aloitti lääketieteen opiskelun Pariisissa viimeistään vuonna 1789 tai 1790.[2][3] Hän liittyi vallankumouksen alkuvaiheessa Pariisin kordelieeriklubiin ja kirjoitti useisiin radikaaleihin lehtiin kuten Révolutions de Paris -lehteen mutta pysyi aluksi varsin tuntemattomana.[1][3] Hän allekirjoitti heinäkuussa 1791 kuningas Ludvig XVI:n kruunusta luopumista vaatineen adressin.[2] Chaumette tuli tunnetuiksi jyrkillä puheillaan elo–syyskuun 1792 tapahtumien aikoihin, kun ensimmäinen tasavalta perustettiin.[1] Joulukuussa 1792 hänet nimitettiin Pariisin kommuunin yliprokuraattoriksi. Hän pyrki toteuttamaan pääkaupungissa monia sosiaalisia uudistuksia: sairaaloiden oloja parannettiin, köyhille järjestettiin kunnallinen hautauspalvelu, kouluissa kiellettiin piiskaamisrangaistukset ja myös prostituutio ja arpapelit kiellettiin.[2] Chaumette tuki vallankumoustuomioistuimen perustamista.[1]
Chaumette oli vankkumaton antiklerikalisti, ja hän tuki pyrkimystä korvata katolinen kirkko ja kristinusko ateistisella järjen palvonnalla. Hän järjesti 10. marraskuuta 1793 Pariisin Notre-Damen katedraalissa ensimmäisen järjenpalvontaseremonian. Järjen henkilöitymää esitti seremoniassa hänen aatetoverinsa Antoine-François Momoron vaimo.[2][1] Chaumette määräsi 23. marraskuuta 1793 kaikki Pariisin kirkot suljettaviksi, ja määräys jäi toistaiseksi voimaan, vaikka itse Maximilien Robespierre yritti saada sen kumotuksi. Chaumette halusi myös Pariisin kommuunin kieltävän naisten osallistumisen poliittisiin tilaisuuksiin ja mielenosoituksiin.[2] Hän suhtautui vihamielisesti girondisteihin, ja hänet yhdistettiin julkisuudessa radikaaliin vallankumousjohtaja Jacques Hébertiin. Kun Robespierre valtataistelun yhteydessä maaliskuussa 1794 tuhosi hébertistit, myös Chaumette pidätettiin. Hänet tuomittiin vallankumoustuomioistuimessa kuolemaan ja teloitettiin 13. huhtikuuta.[2][1] Samana päivänä teloitettiin Chaumetten kanssa pidätetty Jean-Baptiste-Joseph Gobel sekä Lucile Desmoulins.[3]
Chaumette käytti ”vallankumousnimeä” Anaxagoras Chaumette antiikin filosofin Anaksagoraan mukaan.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f Nordisk familjebok (1906), s. 125 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 22.11.2019.
- ↑ a b c d e f g h i Pierre-Gaspard Chaumette (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 22.11.2019.
- ↑ a b c d e Colin Jones: The Longman Companion to the French Revolution, s. 37, 251, 332, 350. Longman, Lontoo/New York 1988.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pierre Gaspard Chaumette Wikimedia Commonsissa
- Pierre-Gaspard Chaumette (1763-1793) (ranskaksi) Ranskan kansalliskirjaston tietokanta
| ||||||||||||||||||||||||||
Text is available under the CC BY-SA 4.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.
