Pangea ([pɑn.geɑ], myös Pangaia tai Pangaea, ”kaikki maa”) oli yhtenäinen jättiläismanner paleotsooisen maailmankauden lopulta mesotsooiselle maailmankaudelle noin 300–180 miljoonaa vuotta sitten. Nimeä käytti ensimmäisenä mannerlaattojen liikuntateoriaa kannattanut Alfred Wegener.^lähde?

Pangea syntyi permikauden lopulla. Mantereet sulautuivat yhteen noin 300–250 miljoonaa vuotta sitten nostattaen useita huomattavia poimuvuoristoja. Näistä vuorijonoista on useita olemassa nykyisinkin, tosin eroosion myötä paljon matalampina. Tärkeimpiä ovat Appalakit itäisessä Pohjois-Amerikassa, Atlasvuoret Pohjois-Afrikassa ja Uralvuoret Euraasiassa.^lähde?

Pangea oli muodoltaan hieman C-kirjaimen muotoinen maamassa, joka ulottui päiväntasaajan molemmille puolille. Siihen kuuluivat nykyiset Pohjois- ja Etelä-Amerikka, Eurooppa, Aasia, Afrikka, Australia ja Etelämanner sekä lukuisia pienempiä mannerlaattoja. Yhtenäinen jättiläismanner mahdollisti maaeläimien liikkumisen vapaasti pohjoisnavalta etelänavalle. Kaarevan mantereen sisäpuolella ollut merialue on nimetty Tethysmereksi. Laajalle ulkopuoliselle jättiläisvaltamerelle on annettu nimi Panthalassa (”kaikki meri”).^lähde?

Pangean ilmasto oli mantereen massiivisen koon vuoksi sisämaassa hyvin kuiva^[1] ja siellä oli suuria aavikoita. Ilmasto oli ainakin joillakin rannikkoalueilla monsuunityyppinen. Ilmasto oli alussa kylmä, mutta lämpeni nopeasti mannerten yhdistyessä. Pangean ilmastoa lämmittivät ja lämpötilaeroja tasasivat Panthalassa-valtamerellä pyörivät kaksi suurta merivirtaa. Pangean synty laski merenpintaa ja laajat mannerjalusta-alueet (matalan meren alueet) kuivuivat.^lähde?

Mannerliikunnot alkoivat hajottaa Pangeaa 200–180 miljoonaa vuotta sitten triaskauden lopulla ja jurakaudella. Pangean hajoaminen alkoi jättiläsmäisillä tulivuorenpurkauksilla, jotka saattoivat liittyä Maan vaipassa olleisiin niin sanottuihin kuumiin kohtiin. Silloin muun muassa Afrikan ja Etelä-Amerikan väliin ilmestyi valtavia repeämälaaksoja. Pangean voidaan katsoa olleen koossa vielä 175 miljoonaa vuotta sitten, vaikka sen itälaidalla Afrikan ja Aasian välille oli syntynyt pitenevä merenlahti.^lähde?

Salmi leveni noin 140 miljoonaa vuotta sitten mennessä merkittäväksi mereksi, Tethysmereksi. Tethysmeri oli leveä 130–100 miljoonaa vuotta sitten. Tethysmeren kautta virtaava lämmin merivirta lämmitti Maata. Eteläinen Gondwana hajosi jurakaudella, kun Etelämanner ja Australia lähtivät vaeltemaan omille teilleen. Etelä-Atlantti leveni liitukaudella 130–65 miljoonaa vuotta sitten, mutta Pohjois-Atlantti oli vielä pieni.^lähde?

135 miljoonaa vuotta sitten liitukauden alussa Pangea oli selvästi hajonnut pohjoiseen Lauraasiaan, eteläiseen Gondwanaan sekä Intian ja Australian–Etelämantereen yhdistelmään. Lauraasiaan kuuluivat Pohjois-Amerikka, Grönlanti ja Euraasia. Gondwanamaassa olivat Etelä-Amerikka, Afrikka, Australia ja Etelämanner.^lähde?

Pangea ei ollut ensimmäinen jättiläismanner. Mannerliikunnot tuovat välillä kaikki mantereet yhteen satojen miljoonien vuosien kuluessa. Tutkimusten mukaan mantereet olisivat olleet yhdessä myös noin 600–550 miljoonaa vuotta sitten (Pannotia) ja noin 1 100–750 miljoonaa vuotta sitten (Rodinia).^lähde?

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pangea Wikimedia Commonsissa

• USGS Overview (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)