Oboe d’amore eli lemmenoboe (saks. Liebeshoboe, Liebesoboe; ransk. hautbois d’amour; ital. oboe d’amore) on oboeperheeseen kuuluva puupuhallin. Se on tavanomaista oboeta hieman suurempi, ja siinä on putken alaosan päätteenä ns. lemmenjalka, päärynän tai pallon muotoinen ontto sointia pehmentävä osa; oboe d’amoren sointia pidetään rauhallisempana ja seesteisempenä kuin tavanomaisen oboen sointia. Oboe d’amoren ääniala on mezzosopraano- tai alttorekisterissä. Soitin on A-vireinen eli soi pientä terssiä alempaa kuin oboe.

Oboe d’amore kehitettiin 1700-luvulla, ja esimerkiksi Johann Sebastian Bach, Christoph Graupner ja Georg Philipp Telemann ovat käyttäneet sitä sävellyksissään. Oboe d’amore menetti suosionsa 1700-luvun lopulla ja pysyi harvinaisena sadan vuoden ajan. 1800-luvun loppupuolelta alkaen säveltäjät, esimerkiksi Richard Strauss, Claude Debussy ja Maurice Ravel, alkoivat käyttää sitä uudelleen teoksissaan.

• Page, Janet K. & Burgess, Geoffrey & Haynes, Bruce & Finkelman, Michael: Oboe (Fr. hautbois; Ger. Oboe; It. oboe) Oxford Music Online – Grove Music. Viitattu 16.2.2016. (englanniksi) doi:10.1093/gmo/9781561592630.article.40450