Nitraatti (NO₃^- eli nitraatti-ioni), kuten myös nitriitti (NO₂), ovat typen ja hapen muodostamia anioneja. Nitraatti-ionin sisältäviä typpihapon (HNO₃) suoloja kutsutaan nitraateiksi.^[1] Nitraattia saadaan typpihaposta seuraavasti:

HNO₃ + H₂O → H₃O⁺ + NO₃^-

Nitraatit ovat tyypillisesti veteen hyvin liukenevia. Nitraatti-ioni kelpaa kasveille typen lähteeksi, joten sitä käytetään lannoitteissa. Mereen tai järveen liuenneena se saattaa aiheuttaa kasvien liikakasvustoa^[2] ja sitä kautta aiheuttaa kalojen kuolemia hapenpuutteen vuoksi.^lähde?

Nitraatti on haitallista etenkin pikkulapsille, koska se saattaa häiritä heillä hemoglobiinin suorittamaa hapen kuljetusta elimiin. Ravinnon suuri nitraattipitoisuus saattaa myös lisätä ruoansulatuselimistön syöpiä, sillä nitraatit ja niiden pelkistyessä syntyvät nitriitit muuttuvat suun ja suoliston bakteeritoiminnan seurauksena karsinogeenisiksi nitrosoamiineiksi. Myös kaivovedessä saattaa olla liikaa typpilannoitteista peräisin olevaa nitraattia.^[3]

Suomalaiset saavat nitraattia eniten vihanneksista, hedelmistä ja talousvedestä. Nitraattia saatetaan lisätä myös suolasilliin, pekoniin, suolattuna myytävään lihaan ja juustoihin.^[4]

Pinaatti, lehtisalatti ja jäävuorisalaatti ja rucola sisältävät paljon nitraattia. Sitä löytyy on myös imeväisten ja pikkulasten viljapohjaisista valmisruoista ja muissa lastenruoista sekä lihajalosteista.^[5] Paljon nitraattia on myös punajuuressa, purjosipulissa, kesäkurpitsassa, parsa- ja keräkaalissa, kurkussa, porkkanassa, tuontiperunassa, mansikassa, raparperissa, melonissa ja banaanissa^[4].

Lisäaineena käytetyn nitraatin saanti on hyvin vähäistä luontaisista lähteistä peräisin olevaan nitraattiin verrattuna^[5]. Lisäainepitoisten elintarvikkeiden runsas käyttö saattaa kuitenkin lähes kymmenkertaistaa nitraatin ja nitriitin yhteenlasketun kokonaissaannin.^[4]

Suomalaisten nitraatin saanti on vähintään kymmenen kertaa nitriitin saantia suurempaa^[4].

Maailman terveysjärjestön suosituksen mukaan nitraattien suurin suositeltava päiväsaanti on 3,7 milligrammaa nitraatteja yhtä kehon painokiloa kohden. Luku sisältää normaalin satakertaisen turvamarginaalin.^[3] EU:n elintarviketurvallisuusviranomainen on asettanut nitraatin lisäainekäytölle elintarvikkeissa ylärajaksi 15 milligrammaa sadassa grammassa^[6].

Vain noin 2,5 prosenttia Euroopan unionin kansalaisista sai 2010-luvulla enimmäissuositusta enemmän ravintoperäisiä nitraatteja. Runsaasti kasviksia syövien nitraatin saanti ylittää kuitenkin suosituksen helposti jopa viisinkertaisesti. Paljon nitraattia sisältävät etenkin lanttu, nauris, pinaatti, punajuuri, nokkonen, retiisi, kiinankaali, pienet varhaisperunat, lehti- ja keräsalaatit, juuresmehut, tuoreet yrtit, lehti- ja kyssäkaali, kurpitsa, varsiselleri, fenkoli, idut meloni ja banaani.^[4][7]

Vain noin 2,5 prosenttia Euroopan unionin kansalaisista sai 2010-luvulla enimmäissuositusta enemmän ravintoperäisiä nitraatteja. Runsaasti kasviksia syövien nitraatin saanti ylittää kuitenkin suosituksen helposti jopa viisinkertaisesti. Etenkin lanttu, nauris, pinaatti, punajuuri, nokkonen, retiisi, kiinankaali, pienet varhaisperunat, lehti- ja keräsalaatit, juuresmehut, tuoreet yrtit, lehti- ja kyssäkaali, kurpitsa, varsiselleri, fenkoli, idut meloni ja banaani sisältävät paljon nitraattia.^[4]<^[7]

Nitraattia käytetään myös lihajalosteiden säilöntäaineena,^[3] mutta lisäaineena käytetyn nitraatin saanti on hyvin vähäistä verrattuna luontaisista lähteistä saatavaan nitraattiin^[8].

Yhdysvaltalainen tutkija Norman Hordin on kritisoinut nitraatin enimmäissaantisuositusta mielivaltaiseksi. Nitraatteihin liittyvästä syöpäriskistä ei ollut tehty vuoteen 2009 mennessä yhtään laajaan aineistoon perustuvaa tilastollista tutkimusta.^[3] WHO:n alainen kansainvälinen syöväntutkimuskeskus IARC on perustellut tästä huolimatta prosessoidun lihan yhteyttä syöpäriskiin elimistön nitraatista muodostamilla N-nitrosoyhdisteillä (NOC)^[9][10].

Nitraatin osuuden lisäämisellä ravinnossa vaikuttaisi olevan edullisia vaikutuksia sydän- ja verisuonisairauksiin sekä verenpaineeseen. Lisäksi se näyttäisi lievittävän vatsahaavaa.^[11]

Vuonna 2009 julkaistun kiinalaistutkimuksen mukaan ravinnon sisältämän nitraatin ei ole osoitettu vaarantavan ihmisen terveyttä. Nitraatin ja syövän yhteyttä tarkastelleista tutkimuksista on saatu ristiriitaisia tuloksia.^[11]

• Ammoniumnitraatti (NH₄NO₃) CAS-numero 6484-52-2
• Bariumnitraatti (BaN₂O₆ / Ba(NO₃)₂) CAS-numero 10022-31-8
• Berylliumnitraatti (BeN₂O₆ / Be(NO₃)₂) CAS-numero 13597-99-4
• Dietyleeniglykolidinitraatti (C₄H₈N₂O₇ / O₂NOC₂H₄OC₂H₄ONO₂) CAS-numero 693-21-0
• Elohopea(II)nitraatti (HgN₂O₆ / Hg(NO₃)₂) CAS-numero 10045-94-0
• Fenyylielohopeanitraatti (C₆H₅HgNO₃) CAS-numero 55-68-5
• Guanidiininitraatti (CH₆N₄O₃ / CH₅N₃.HNO₃) CAS-numero 506-93-4
• Hopeanitraatti (AgNO₃) CAS-numero 7761-88-8
• Kaliumnitraatti (KNO₃) CAS-numero 7757-79-1
• Kalsiumnitraatti (Ca(NO₃)₂) CAS-numero 10124-37-5
• Koboltti(II)nitraatti (Co(NO₃)₂) CAS-numero 10141-05-6
• Kromi(III)nitraatti (Cr(NO₃)₃)
• Lyijynitraatti (N₂O₆Pb / Pb(NO₃)₂) CAS-numero 10099-74-8
• Magnesiumnitraatti (Mg(NO₃)₂) CAS-numero 10377-60-3
• Natriumnitraatti (NaNO₃) CAS-numero 7631-99-4
• Nitroglyseriini eli glyserolitrinitraatti (C₃H₅N₃O₉ / C₃H₅(NO₃)₃) CAS-numero 55-63-0
• Nitroglykoli eli etyleeniglykolidinitraatti (C₂H₄N₂O₆ / NO₂-OCH₂CH₂O-NO₂) CAS-numero 628-96-6
• n-Propyylinitraatti (C₃H₇NO₃) CAS-numero 627-13-4
• Pentaerytritolitetranitraatti (C₅H₈N₄O₁₂ / C(CH₂ONO₂)₄) CAS-numero 78-11-5
• Propyleeniglykolidinitraatti eli PETN (C₃H₆N₂O₆ / CH₃CHONO₂CH₂ONO₂) CAS-numero 6423-43-4
• Sinkkinitraatti (N₂O₆Zn / Zn(NO₃)₂) CAS-numero 7779-88-6

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nitraatti Wikimedia Commonsissa