Niilintilapia
Wikipediasta
| Niilintilapia | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Alaluokka: | Neopterygii |
| Lahko: | Ahvenkalat Perciformes |
| Alalahko: | Labroidei |
| Heimo: | Kirjoahvenet Cichlidae |
| Suku: | Oreochromis |
| Laji: | niloticus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Oreochromis niloticus |
|
| Katso myös | |
Niilintilapia (Oreochromis niloticus) on afrikkalaista alkuperää oleva kirjoahventen heimon kalalaji, joka on kalanviljelyn tärkeimpiä kohteita maailmassa.[2]
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Niilintilapia on nopeakasvuinen kala ja se voi kasvaa jopa 60 cm pitkäksi ja nelikiloiseksi, mutta kaupattava kala on paljon pienempää.[3] Kalassa on hopeanvihertävä sävy ja siinä on tummempia poikkiraitoja. Pyrstössä on myös poikittaisraidoitus.
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Laji on alkujaan laajalle levinnyt Afrikassa makeissa ja murtovesissä. Se esiintyy Niilin alajuoksulla sekä Jebel- ja Marrajoissa ja myös Israelin Välimereen laskevissa joissa. Samoin se elää Länsi-Afrikassa Nigerin, Benuen, Voltan, Gambian, Senegalin ja Tšadjärven vesistöissä. Lisäksi se esiintyy muualla ihmisen siirtämänä.[3] Kalanviljelyssä käytettyinä kantoina niilintilapia esiintyy laajasti paitsi halki Afrikan myös muilla mantereilla, erityisesti itäisessä Aasiassa.
Kalanviljely ja kalastus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Niilintilapiaa tuotetaan allaskasvatuksessa suuria määriä, ja tilapiat ovat karpin ja lohen sukuisten kalojen ohella maailmanlaajuisesti tärkeimpiä kalanviljelyssä tuotettuja viljelykaloja. Niilintilapian viljelyä on harjoitettu jo muinaisessa Egyptissä yli 4000 vuotta sitten. Niilintilapiaa vietiin viljelykalaksi Afrikan ulkopuolelle etenkin Itä-Aasiaan 1960-luvulta lähtien, sitten Amerikkaan. Aluksi tuotannossa oli vaikeuksia, mutta viljelytekniikan kehittyessä tuotanto lähti eksponentiaaliseen kasvuun noin vuodesta 1980 lähtien.[2]
Niilintilapian kasvatukseen on kehitetty monia erilaisia viljelykantoja. Niilintilapian ohella kasvatetaan useita muita tilapialajeja. Niilintilapia myös hybridisoituu joidenkin muiden kirjoahventen kanssa ja risteymäkantoja käytetään viljelyssä.[4]
Niilintilapian koiraat ovat naaraita huomattavasti nopeakasvuisempia. Tämän vuoksi viljelyssä käytetään pelkistä koiraista koostuvia kasvatuseriä. Tähän päästään hormonikäsittelyllä, jolla kehittyvien yksilöiden sukupuoli voidaan muuttaa kun ne ovat vielä noin senttimetrin pituisia.[2] Myös tietyt risteytytykset kuten Oreochromis niloticus x O. aureus tuottavat käytännössä vain koirasjälkeläisiä.[4]
Vuoteen 2012 tultaessa viljellyn niilintilapian tuotanto on yli kolme miljoonaa tonnia vuosittain.[2] Tuotantoa ei kuitenkaan kaikissa maissa ole kattavasti tilastoitu. Noin puolet viljellystä niilintilapiasta tuotetaan Kiinassa, muita kärkimaita ovat Filippiinit ja Thaimaa, Indonesia, sekä Laos, Costa Rica, Ecuador, Kolumbia ja Honduras.[2] Kalastamalla pyydetään vuosittain noin 200 000 tonnia niilintilapiaa, suurimpia pyyntimaita ovat Egypti ja Thaimaa.[5]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Snoeks, J., Freyhof, J., Geelhand, D. & Hughes, A.: Oreochromis niloticus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019.2. 2018. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 25.7.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Oreochromis niloticus (Linnaeus, 1758 ) FAO Cultured Aquatic Species Information Programme
- ↑ a b Oreochromis niloticus+niloticus (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). (englanniksi)
- ↑ a b Tilapia Kattava tilapiasivusto www.aquaticcommunity.com
- ↑ Oreochromis niloticus (Linnaeus, 1758) FAO Fisheries and Aquaculture Species Fact Sheets
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ravintosisältö (Arkistoitu – Internet Archive)
|
Text is available under the CC BY-SA 4.0 license; additional terms may apply.
Images, videos and audio are available under their respective licenses.
